Aikuisena talvehtineet päiväperhoset ovat lähteneet sankoin joukoin täydentämään energiavarastojaan sään lämmettyä.
Kuvat J. Kettunen
Lumikieppi
Metsäkanalinnuista teeret menevät säännöllisesti kieppiin lepäämään, kun lumipeitteen paksuus ylittää 25 cm. Metso vaatii hieman paksumman lumipeitteen. Jos lumi on pehmeää, linnut syöksyvät kieppiin suoraan lennosta. Vähälumisilla alueilla ne voivat mennä myös avokieppiin, joka on vain lumeen kaivettu kuoppa. Myös eräät pikkulinnut, kuten urpiainen, punatulkku, talitianen ja pulmunen hyödyntävät kiepin antamaa suojaa pedoilta ja pakkaselta.
Kovilla pakkasilla kanalintujen on havaittu viettävän kiepeissään jopa 21-23 tuntia vuorokaudessa; loppujan ne käyttävät ruokailuun. Kiepin lämpötila voi olla 20-25 astetta korkeampi kuin ilman lämpötila lumen päällä.
Kirjanpainajien esiintymisestä Puijon luonnonsuojelualueella
Taustaa
Kaarnakuoriaisiin kuuluva kirjapainaja (Ips typographus) on noin 5 mm mittainen tummanruskea kovakuoriainen. Talvehtineet aikuiset parveilevat toukokuussa päivälämpötilan noustua 18-20 celsiusasteeseen. Koiraat porautuvat varttuneiden, tavallisesti heikentyneiden kuusten tai tuulenkaatojen nilaan houkutellakseen feromonillaan pääasiassa naaraita paikalle. Paritelleet naaraat munivat nilaan kaivamansa emokäytävän reunoille parikymmentä munaa kukin. Sekä aikuisten ja toukkien kaivamat koristeelliset käytävät ovat lajityypillisiä. Käytävät heikentävät puun nestevirtauksia, mikä seurauksena puu lopulta kuolee.
Kirjanpainaja luokitellaan metsätaloudessa tuholaiseksi, joka voi runsastua paikallisesti etenkin myrskytuhojen ja hakkuiden jälkeen, jolloin se voi iskeytyä myös lähistön terveisiin puihin. Kirjanpainaja levittää myös puutavaraa pilaavaa sinistäjäsientä. Ilmaston lämpenemisen on arveltu lisäävän kirjanpainajatuhoja entistä pohjoisemmassa. Kirjanpainajan metsätaloudelle aiheuttamien tuhoja voidaan ehkäistä istuttamalla kuusia niiden alkuperäisille biotoopeille ja suosimalla sekametsiä monokulttuurien sijaan.
Menetelmistä
Kuopion luonnontieteellinen museo on yhdessä Kuopion kaupungin alueellisten ympäristösuojelupalvelujen kanssa selvittänyt kirjanpainajakovakuoriaisten esiintymistä Puijon luonnonsuojelualueella vuosina 2015, 2016 ja 2019. Vuonna 2020 kirjapainajien esiintymistä seurattiin myös Puijonsarven alueella luonnonsuojelualueen ulkopuolella.
Kirjanpainajien runsautta arvioitiin MultiWit-feromonipyydyksillä, jotka sijoitettiin kattavasti Puijon luonnonsuojelualueen eri osiin. Syötteinä pyydyksissä käytettiin kaupallista Ipsowit-feromonia. Pyydysten paikat valittiin läheltä myrskyn äskettäin kaatamia kuusia. Lisäksi kaksi pyydystä sijoitettiin pienaukkojen reunoille. Pyyntiaika ajoittui toukokuun loppupuolelta kesäkuun loppuun, minkä jälkeen pakastettu saalis määritettiin ja laskettiin.
Tulokset ja tarkastelu
Suurimmat kirjanpainajamäärät tavattiin pienaukkojen (Puijo III) reunoille sijoitetuista ja vanhan luonnonsuojelualueen (Puijo I) pyydyksistä. Puijo I:n määrää voidaan selittää alueen suuremmalla tuulenkaatojen ja kuolevien kuusien määrällä verrattuna muihin alueisiin. Pienaukot puolestaan ovat pienilmastoltaan suotuisia lämpöhakuiselle lajille. Minään vuonna pyydyskohtaiset suurimmatkaan yksilömäärät eivät kuitenkaan hätyytelleet kyseiselle pyydystyypille talousmetsissä asetettuja alimpia riskirajoja (8000 yksilöä/pyydys/kuukausi). Tätä selittää osaltaan Puijon luonnonsuojelualueen metsien sulkeutuneisuudesta johtuva varjoisuus ja viileähkö pienilmasto, mikä ehkäisee lämpöhakuisten kaarnakuoriaisten massaesiintymisiä. Myös vähälumisten talvien pakkasjaksot rajoittavat tehokkaasti talvehtivien aikuisten määrää.
Pyydykset houkuttelivat jonkin verran myös muita kaarnakuoriaisia, joista runsaimmat olivat kuusenniluri ja kuusentähtikirjaaja. Lisäksi pyydyksiin menneet useat kaarnakuoriaisten pedot, kuten muurahaiskuoriaiset, ovat osoitus toimivista kantoja säätelevistä peto-saalis-suhteista luonnontilaisissa eliöyhteisöissä. Vuosien välinen vertailu ei ole mielekästä, koska sääolot vaikuttavat merkittävästi kirjanpainajien lentoaktiivisuuteen.
Vuoden 2020 seurannassa……
Seurantaa jatketaan tarvittaessa tulevina vuosina.
Yöperhosten pitkäaikaisseuranta Itä-Suomessa
Seuranta
Vuonna 1983 aloitettu yöperhoslajiston pitkäaikaisseuranta, joka dokumentoi muutoksia itäisen Suomen (Joensuu) yöperhoslajistossa. Seurannan tuoreimmat valopyydyshavainnot vuosilta 2017-2020 (yhteensä 10 300 havaintoa) on tallennettu Kotka-kokoemienhallintajärjestelmään. Kaikki havainnot vuodesta 1983 näkyvät Suomen Lajitietokeskuksen laji.fi -palvelussa, https://laji.fi/observation/list?informalTaxonGroupId=MVL.31&finnishMunicipalityId=ML.637&time=1983-01-01%2F2020-12-31&coordinates=695:363:YKJ:1&teamMemberId=317029,2448162,419015,867162
Avainsanat
Yöperhoset, levinneisyys, biodiversiteetti, pitkäaikaisseuranta
Puutteellisesti tunnettujen, uhanalaisten ja rauhoitettujen hyönteislajien esiintymiskartoitus itäisen Suomen alueella
Tavoite
Hyönteisten (erityisesti perhoset, luteet, kovakuoriaiset ja ripsiäiset) esiintymien kartoitus ja seuranta. Kuopion kaupungin alueella kirjoverkkoperhosen lisäksi erityisesti seurattavia ovat useat soilla esiintyvät lajit. Kartoitusalue kattaa Pohjois-Savon lisäksi Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan. Kartoituksessa kerätyt näyteyksilöt tallennetaan museon kokoelmiin.
Avainsanat
Puutteellisesti tunnetut lajit, uhanalaisuus, hyönteiset, suot, Itä-Suomi
Kirjoverkkoperhonen
Kesto
Jatkuva seurantatutkimus
Tutkimusryhmä
Yhteistyötahoja
Kuopion kaupungin alueelliset ympäristönsuojelupalvelut
Feromonit houkuttavat
Hyönteisten sukupuoliferomoneja käytetään laajasti maa- ja metsätalouden tuhohyönteisten tarkkailussa ja torjunnassa. Keinotekoiset sukupuoliferomonit jäljittelevät naaraiden erittämiä tuoksuaineita parittelukumppanien houkuttelemiseksi. Sukupuoliferomonit ovat yleensä hyvin lajispesifisiä, mutta eräiden lajien feromonien on huomattu houkuttelevan myös muita lajeja, mitä perhostutkijat ja -harrastajat käyttävät hyväkseen.
Videolla puuvillan tuholaisena tunnetun venhokkaan feromoni houkuttelee kuusamakiitäjää.