• Skip to content
  • Skip to primary sidebar

Kuopionluonnontieteellinenmuseo.fiKuopionluonnontieteellinenmuseo.fi

  • ETUSIVU
  • NÄYTTELYT
    • Puijon tornin luontonäyttelyt
    • Itä-Suomen luonto
      • Eläinten talvehtiminen
      • Lintujen kesä
      • Sienimetsä
      • Mammutti
      • Karhut
    • Päättyneet näyttelyt 2018
      • Elämän historia
      • Karhutarinoita
    • Verkkonäyttelyt
    • Aikaisempia päättyneitä näyttelyitä
    • Lainattavat kiertonäyttelyt
  • YMPÄRISTÖKASVATUS
    • Yleisötapahtumat
    • Lisätietoa museon ympäristökasvatuksesta
  • KOKOELMAT
    • Kokoelmien historiaa
    • Eläinkokoelmat
    • Kasvikokoelmat
  • TUTKIMUS
    • Tutkimukset ja seurannat
      • Ennallistamisen vaikutus kasvistoon ja kasvillisuuteen Kuopion Pölkkypuronsuolla ja Halmejoella
      • Ennallistamistoimien vaikutus Kuopion Vuorilammen metsien monimuotoisuuteen
      • Kallaveden ja Keiteleen muikun hedelmällisyystutkimus
      • Kuopion Keskimmäinen – lintujärven kehitys
      • Kuopion puistopuiden lahottajasienet
      • Kuopion uhanalaiset kasvit
      • Kääväkkäiden taksonomia, levinneisyys ja ekologia
      • Lahottajasieniyhteisöjen rakenne ja dynamiikka Koilliskairan myrskytuhoalueilla
      • Laulujoutsen
      • Luonto, maisema, ihminen – ekologinen ja ympäristöesteettinen näkökulma
      • Munjärven alueen kasviston nykytilan kartoitus Äänisen Karjalassa 1800-luvun lopun ja sotavuosien 1941-44 tietojen pohjalta
      • Metsänhoidon vaikutukset lahottajasieniin
      • Pesimälinnuston muutokset
      • Pohjois-Savon liito-oravat
      • Puijon käävät
      • Päivänkorentojen taksonomia ja levinneisyys Suomessa
      • Tikankontti- ja tummaneidonvaippaesiintymien seurantaa Pohjois-Savossa
      • Tuli metsien rakenteen hoidossa ja monimuotoisuuden suojelussa
      • Uhanalaiset päivänkorennot Suomessa
      • Vesilintupopulaatiot ja -yhteisöt ympäristön tilan seurannassa
    • Julkaisut
      • Kulumus
      • Hämmästyttävä monimuotoisuus (2007)
      • Kuopion katoava kasvimaailma (2002)
      • Kuopion ja Pohjois-Savon linnusto (1999)
      • Kirjeitä pastori Kyyhkyselle (1998)
      • Muikku, Järvi-Suomen kala (1980)
      • Museoherroja ja Puijon tutkijoita (1994)
      • Sopulit – salaperäiset vaeltajat (1982)
  • YHTEYSTIEDOT
    • Näyttelyt ja museokauppa
    • Toimisto, kasvikokoelmat
    • Eläinkokoelmat
    • Yhteydenottolomake

Eläinten talvehtiminen

Kuopion museo näyttelyineen on suljettu peruskorjauksen vuoksi.
Museo avataan uudestaan noin vuonna 2021.

Suomessa talvehtivat eläimet ovat joutuneet keksimään monia keinoja selviytyäkseen kylmyydestä ja nälästä. Näihin sitkeisiin sisseihin pääsi tutustumaan luonnontieteellisen perusnäyttelyn talvisalissa. Näyttelyssä sai kurkistaa vaikkapa mäyrän talvipesään tai teeren kieppiin. Tutuiksi tulivat myös tiaisparven talvinen ruokavalio, saukkojen mäenlaskuleikit ja mahtavan kokoiset hirvet.

Ravinnonhakua aamusta iltaan

Useimmat suomalaiset nisäkkäät ja kaikki täällä talvehtivat linnut pysyvät aktiivisina koko talven. Ankarin koettelemus talvehtijoille on ravinnon vähyys. Etenkin pienet linnut käyttävät ruuanhakuun ja syömiseen useimmiten koko päivän. Energia kuluu kuitenkin nopeasti: kylmän yön aikana linnun paino voi pudota jopa 10 %.

Lämpimänä pysymistä voi helpottaa monin tavoin. Monet pikkulinnut hakeutuvat porukalla yöksi puunkoloihin tai linnunpönttöihin tai yöpyvät oksalla vieri vieressä ja höyhenet pörhistettyinä. Kanalinnut ja jotkut pikkulinnutkin voivat kaivautua kieppiin eli lumionkaloon. Kieppi suojaa kylmyyden lisäksi pedoiltakin.

Karhu nukkuu, karhu nukkuu talvipesässään…

Jotkut eläimet vetäytyvät talvilepoon eivätkä liiku pesistään ennen kevättä. Talvilepo säästää huomattavasti energiaa. Esimerkiksi karhun ja mäyrän on vaikea löytää talvisin tarpeeksi ravintoa, joten ne ratkaisevat ongelman vaipumalla talviuneen. Lepo muistuttaa tavallista yöllistä nukkumista: ruumiinlämpö ei juuri laske, ja eläin voi heräillä tai liikkua talven aikana.

Horros on talviunta syvempi lepotila. Lepakoiden ja siilien ruumiinlämpö laskee talvihorroksen aikana huomattavasti eivätkä ne pysty heräämään ennen kevättä. Vaihtolämpöisten eläinten, kuten sammakoiden, matelijoiden ja selkärangattomien ruumiinlämpö alenee vieläkin enemmän. Hyönteiset pystyvät jopa pumppaamaan vettä solun sisältä soluväleihin. Kun soluneste väkevöityy, solu ei jäädy eikä eläin kuole.

 

Primary Sidebar

Generic selectors
Exact matches only
Etsi otsikoita
Etsi sisällöstä
Etsi artikkeleista
Etsi sivuilta
Tweets by luontomuseo

Yhteydenottolomake >>

Kuopion luonnontieteellinen museo · Kuopion Museot · Sollertis

Tämä sivu käyttää evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi. Sulkemalla tämän ilmoituksen ja/tai jatkamalla selaamista hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää