Suomessa talvehtivat eläimet ovat joutuneet keksimään monia keinoja selviytyäkseen kylmyydestä ja nälästä. Näihin sitkeisiin sisseihin voi tutustua luonnontieteellisen perusnäyttelyn talvisalissa. Näyttelyssä voi kurkistaa vaikkapa mäyrän talvipesään tai teeren kieppiin. Tutuiksi tulevat myös tiaisparven talvinen ruokavalio, saukkojen mäenlaskuleikit ja mahtavan kokoiset hirvet.
Ravinnonhakua aamusta iltaan
Useimmat suomalaiset nisäkkäät ja kaikki täällä talvehtivat linnut pysyvät aktiivisina koko talven. Ankarin koettelemus talvehtijoille on ravinnon vähyys. Etenkin pienet linnut käyttävät ruuanhakuun ja syömiseen useimmiten koko päivän. Energia kuluu kuitenkin nopeasti: kylmän yön aikana linnun paino voi pudota jopa 10 %.
Lämpimänä pysymistä voi helpottaa monin tavoin. Monet pikkulinnut hakeutuvat porukalla yöksi puunkoloihin tai linnunpönttöihin tai yöpyvät oksalla vieri vieressä ja höyhenet pörhistettyinä. Kanalinnut ja jotkut pikkulinnutkin voivat kaivautua kieppiin eli lumionkaloon. Kieppi suojaa kylmyyden lisäksi pedoiltakin.
Karhu nukkuu, karhu nukkuu talvipesässään…
Jotkut eläimet vetäytyvät talvilepoon eivätkä liiku pesistään ennen kevättä. Talvilepo säästää huomattavasti energiaa. Esimerkiksi karhun ja mäyrän on vaikea löytää talvisin tarpeeksi ravintoa, joten ne ratkaisevat ongelman vaipumalla talviuneen. Lepo muistuttaa tavallista yöllistä nukkumista: ruumiinlämpö ei juuri laske, ja eläin voi heräillä tai liikkua talven aikana.
Horros on talviunta syvempi lepotila. Lepakoiden ja siilien ruumiinlämpö laskee talvihorroksen aikana huomattavasti eivätkä ne pysty heräämään ennen kevättä. Vaihtolämpöisten eläinten, kuten sammakoiden, matelijoiden ja selkärangattomien ruumiinlämpö alenee vieläkin enemmän. Hyönteiset pystyvät jopa pumppaamaan vettä solun sisältä soluväleihin. Kun soluneste väkevöityy, solu ei jäädy eikä eläin kuole.