Heinäkuun helteet saavat retkeilijän hakeutumaan viileisiin kohteisiin. Järven rannat ja uintimahdollisuudet ovat luontevia valintoja, mutta muitakin vaihtoehtoja löytyy. Leppävirralla Soisalon saaressa sijaitsevassa Orinoron rotkossa lumi sulaa usein vasta reilusti kesäkuun puolella – olisiko siellä mukavan viileää jopa silloin, kun lämpötila kohoaa muualla lähes +30:een?
Orinoron rotkoa sanotaan ”yhdeksi Savon seitsemästä ihmeestä” (mitäköhän ne muut kuusi ovat?) Jääkauden uurtaman rotkon seinämät kohoavat korkeimmillaan noin 20 metrin korkeuteen, ja pituutta kalliohalkeamalla on parisataa metriä. Geologian tutkimuskeskus on nimennyt Orinoron arvokkaaksi geologiseksi kohteeksi, ja näyttävä paikka se onkin!Nimensä Orinoro (tai joidenkin karttojen mukaan Orinnoro) on saanut erään tarinan mukaan rotkoon pudonneesta karanneiden orien laumasta. Toinen versio kertoo venäläisestä upseerista, joka ratsasti orillaan rotkoon pakoon takaa-ajajiaan. Mene ja tiedä.
Retkikohteena Orinoro on mukava ja helppo. Opasteet ovat erinomaiset. Pitempi noin seitsemän kilometrin kierros lähtee Mustinmäen koululta, lyhyempi parin kilometrin pituinen edestakainen reitti Hanhinmäentien varrelta. Polut ovat hyvässä kunnossa ja kosteampiin kohtiin sekä rotkon pohjalle on vedetty vastikään uusitut pitkospuut. Mutta jos kalliohalkeamaa haluaa ihailla ylhäältäpäin, on syytä olla varovainen, sillä suojakaiteita ei ole.
Muutaman sadan metrin päässä rotkosta on Orkonen-niminen lampi, jonka rannalla on laavu, laituri ja nuotiopaikka. Tällä kertaa taukopaikka oli valitettavan epäsiisti – kaikki eivät selvästikään ole vielä oppineet roskattoman retkeilyn periaatetta. Innokkain uimarimme Usva-koira säntäsi heti veteen, mutta sen noustua takaisin rannalle meiltä muilta jäi pulahdus väliin: mutapohjainen, humuksesta musta lampi ei enää houkutellutkaan.
Oliko rotkossa sitten viileää helteelläkin? Kyllä vain! Kallioseinämien keskellä oli varsin mukavaa, joten Orinoroa voi lämpimästi suositella kesäretkikohteeksi.