• Skip to content
  • Skip to primary sidebar

Kuopionluonnontieteellinenmuseo.fiKuopionluonnontieteellinenmuseo.fi

  • ETUSIVU
  • NÄYTTELYT
    • Puijon tornin luontonäyttelyt
    • Itä-Suomen luonto
      • Eläinten talvehtiminen
      • Lintujen kesä
      • Sienimetsä
      • Mammutti
      • Karhut
    • Päättyneet näyttelyt 2018
      • Elämän historia
      • Karhutarinoita
    • Verkkonäyttelyt
    • Aikaisempia päättyneitä näyttelyitä
    • Lainattavat kiertonäyttelyt
  • YMPÄRISTÖKASVATUS
    • Yleisötapahtumat
    • Lisätietoa museon ympäristökasvatuksesta
  • KOKOELMAT
    • Kokoelmien historiaa
    • Eläinkokoelmat
    • Kasvikokoelmat
  • TUTKIMUS
    • Tutkimukset ja seurannat
      • Ennallistamisen vaikutus kasvistoon ja kasvillisuuteen Kuopion Pölkkypuronsuolla ja Halmejoella
      • Ennallistamistoimien vaikutus Kuopion Vuorilammen metsien monimuotoisuuteen
      • Kallaveden ja Keiteleen muikun hedelmällisyystutkimus
      • Kuopion Keskimmäinen – lintujärven kehitys
      • Kuopion puistopuiden lahottajasienet
      • Kuopion uhanalaiset kasvit
      • Kääväkkäiden taksonomia, levinneisyys ja ekologia
      • Lahottajasieniyhteisöjen rakenne ja dynamiikka Koilliskairan myrskytuhoalueilla
      • Laulujoutsen
      • Luonto, maisema, ihminen – ekologinen ja ympäristöesteettinen näkökulma
      • Munjärven alueen kasviston nykytilan kartoitus Äänisen Karjalassa 1800-luvun lopun ja sotavuosien 1941-44 tietojen pohjalta
      • Metsänhoidon vaikutukset lahottajasieniin
      • Pesimälinnuston muutokset
      • Pohjois-Savon liito-oravat
      • Puijon käävät
      • Päivänkorentojen taksonomia ja levinneisyys Suomessa
      • Tikankontti- ja tummaneidonvaippaesiintymien seurantaa Pohjois-Savossa
      • Tuli metsien rakenteen hoidossa ja monimuotoisuuden suojelussa
      • Uhanalaiset päivänkorennot Suomessa
      • Vesilintupopulaatiot ja -yhteisöt ympäristön tilan seurannassa
    • Julkaisut
      • Kulumus
      • Hämmästyttävä monimuotoisuus (2007)
      • Kuopion katoava kasvimaailma (2002)
      • Kuopion ja Pohjois-Savon linnusto (1999)
      • Kirjeitä pastori Kyyhkyselle (1998)
      • Muikku, Järvi-Suomen kala (1980)
      • Museoherroja ja Puijon tutkijoita (1994)
      • Sopulit – salaperäiset vaeltajat (1982)
  • YHTEYSTIEDOT
    • Näyttelyt ja museokauppa
    • Toimisto, kasvikokoelmat
    • Eläinkokoelmat
    • Yhteydenottolomake

Kuinka käy sienisadon?

25.7.2018

Varma syksyn merkki on tutkija Kauko Salon sieniennuste. Viimeistään elokuun puolessavälissä ilmestyvät ensimmäiset sieniuutiset. Miten käy tänä vuonna? Jääkö sato kuivuuden vuoksi niin heikoksi, että pääuutiseksi nousee otsikko HUONOIN SIENISYKSY MIESMUISTIIN?

Urhea keltahapero uhmaa kuivuutta (Rautalampi 20.7.2018)

Sienisadon ennustaminen on hankalaa, sillä sienet ovat oikukkaita otuksia. Rihmasto elää maaperässä vuosikausia ja tuottaa suotuisissa oloissa itiöemiä, joista osa päätyy sienestäjän koppaan ja loput muiden eläinten ravinnoksi. Itiöemien kasvattamiseen sieni tarvitsee vettä, ravinteita ja hiiliyhdisteitä eli sokeria. Lähes kaikki ruokasienet elävät yhdessä puiden tai muiden metsäkasvien kanssa, ja yhteiselo hyödyttää molempia osapuolia. Sieni imee tarvitsemansa sokerin kasvilta ja kasvi puolestaan saa sienirihmaston avulla huomattavasti enemmän vettä ja ravinteita maaperästä kuin yksinään. Tämä on niin merkittävää, että jokainen metsiemme puu kasvaa yhdessä sienen kanssa.

Kuivana kesänä sienijuuriyhteys on sitäkin tärkeämpi puille, kun maaperästä on imettävä pienimmätkin vesipisarat. Mutta vaikeina aikoina puut käyttävät leijonanosan yhteyttämästään sokerista itse eikä sitä välttämättä riitä sienten itiöemien tuotantoon. Sieniyksilö ei siihen kuole – reilusti yli 90 % yksilöstähän elää maan alla rihmastona – mutta ilman itiöemiä suvullinen lisääntyminen jää sinä vuonna väliin. Ja sienestäjälle itiöemättömyys merkitsee tyhjää koria.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Kahden edellisen kesän jatkuvat sateet saivat sienestäjät toiveikkaiksi. Koleus harvoin haittaa pohjoisiin oloihin sopeutuneita sienilajeja, vaikka lämpöiset kelit usein itiöemätuotantoa vauhdittavatkin. Mutta sato jäikin keskimääräistä pienemmäksi ja lajistoltaan köyhemmäksi.

Monet sienilajit eivät panosta joka vuosi yhtä paljon itiöemien tuottamiseen, vaikka olot olisivatkin jatkuvasti ihanteelliset. Herkkutatti on yksi näistä oikuttelijoista. Tattien huippuvuosi 2003 ei suinkaan ollut sienisadolle ihanteellinen. Alkukesä oli viileä mutta heinäkuu tukalan helteinen lähes koko Suomessa, ja sienisadosta ennustettiin surkeaa. Mutta toisin kävi. Elokuun puolessavälissä herkkutatit rynnistivät valtavin määrin maan pinnalle. Muistan itsekin ne viikot. Asuin silloin Itä-Vantaalla enkä päässyt lähimetsään edes kymmenen minuutin koiranpissatuslenkille kompastelematta valtaviin, toukattomiin (!!!!) herkkutatteihin. Koppaa ei aina tullut otettua mukaan, joten sienet oli kerättävä paidanhelmaan, taskusta kaivettuun muovipussiin tai lippalakkiin.

Tänä kesänä sienisato on ilman muuta myöhässä. Tähän mennessä olen löytänyt lähimetsistäni muutamia urheita punikki- ja lehmäntatteja, koivu- ja keltahaperoita sekä nuppineulanpään kokoisia kantarelleja. Mutta viimeistä sanaa tuskin on tänäkään vuonna vielä sanottu!

blogi

Primary Sidebar

Generic selectors
Exact matches only
Etsi otsikoita
Etsi sisällöstä
Etsi artikkeleista
Etsi sivuilta
Tweets by luontomuseo

Yhteydenottolomake >>

Kuopion luonnontieteellinen museo · Kuopion Museot · Sollertis

Tämä sivu käyttää evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi. Sulkemalla tämän ilmoituksen ja/tai jatkamalla selaamista hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää