Pikkupakkasella metsässä saattaa huomio kiinnittyä valkoisella kuorrutettuihin oksanpätkiin. Ihan kuin oksan sisältä pursuaisi ohuenohuita jäärihmoja, jotka sulavat kosketuksesta heti. Kyseessä on hiusjää.
Lahopuun pinnalle ilmaantuvan hiusjään oletetaan syntyvän lahottajasienten ansiosta. Lahopuun sisällä kasvavasta sienirihmastosta imeytyy vettä rihman päähän puun pinnalle. Pinnalla vesi jäätyy pikkupakkasella ohueksi, hiusmaiseksi rakenteeksi. Jäähiuksen halkaisija on vain millin kymmenesosa mutta pituus voi olla useita senttejä. Rihmanpäitä voi olla lahopuun pinnalla yhtä tiheässä kuin hiuksia ihmisen päässä.
Hiusjää-ilmiö on jokseenkin harvinainen. Ei tiedetä, mikä tai mitkä lahottajasienet saavat sen aikaan. Sääolosuhteiden on osuttava kohdilleen: hauraat jäähiukset katkeavat helposti, joten tuulisella kelillä ei hiusjäätä päästä näkemään. Ilmeisesti lauha, kostea pikkupakkaskeli on ihanteellinen hiusjään syntymiselle.
Tämän vuoden ensimmäinen hiusjäähavaintoni osui sunnuntaihin 28.10. Tällä kertaa hiusjäätä ei pursunnut pelkästään pienistä lahopuunkappaleista vaan myös jonkun tunnistamattomaksi jääneen sienen jäätyneestä itiöemästä.