Ajankohtaista luonnossa

“Ei täällä ole muita kuin meitä katkenneita oksia”

2.7.2020

Toissapäiväinen rankkasade piiskasi pienimpiä armotta. Maassa räpisteli harmaa perhonen, joka ei kastuneilla siivillään näyttänyt pääsevän lentoon. Poimin sen varovaisesti sormellani nurmikolta, jolloin se välittömästi iski siipensä suppuun ja alkoi vimmatusti teeskennellä katkennutta oksanpäätä. Härkäpäähän se siinä!

Vihreällä omenapuun lehdellä on pieni perhonen harmaat siivet supussa. Perhosella on kellertävä pää ja kellertävä laikku siipien takaosassa, joten se näyttää aivan katkenneelta oksalta. — Härkäpää (*Phalera bucephala*) matkii katkennutta oksaa.

Härkäpään suojaväri harmaine siipineen ja kellertävine laikkuineen on erehdyttävän hyvä. Sitä voi olla hankala havaita, vaikka laji on yleinen aina Oulun korkeudelle asti. Perhoselle maistuvat monenlaiset lehtipuiden lehdet, joita tähän aikaan vuodesta löytyy luonnosta yllin kyllin. Harva peto kiinnittää huomiota katkenneisiin oksiin, joten suojaväri toimii hienosti.

Nostin märän härkäpään omenapuun lehdelle kuvaamista varten ja siitä kuistin seinälle myrskyltä suojaan. Seuraavana aamuna härkäpää oli kadonnut, toivottavasti lentänyt omille teilleen.

teksti ja kuva: Mari Wikholm

Mikä lie kimalainen…

12.6.2020

Kimalaiskuoriainen kukalla — Kimalaiskuoriainen (Trichius fasciatus)

Niin sitä moni kimalaiseksi luulisi, mutta kyseessä on kuitenkin lehtisarvisten (Scarabaeidae) heimoon kuuluva kimalaiskuoriainen, joka kieltämättä muistuttaa ulkomuodoltaan, väreiltään ja jopa ääneltään pörisevää pörriäistä.
Tämän yleisen lähes koko maassa tavattavan lajin toukat viihtyvät laholla lehtipuulla. Aikuisille kuoriaisille puolestaan kelpaavat mm. sarjakukkaisten, ohdakkeiden sekä muiden mehevien kasvien tarjoamat herkut.
Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää ja kaikki keltamustilla raidoilla varustetut hyönteiset eivät ole pistäviä…

Teksti ja kuva: Marko Kelo

Hiirenkorvien heleä vehreys

25.5.2020

Vastapuhjenneet lehdet saavat maisemaan keväisen heleän sävyn. Jos lehtien puhkeamisen aikoihin lämpötila kipuaa kesäisiin lukemiin, saattavat hiirenkorvan tummua syvemmän vihreiksi muutamassa päivässä. Viileämpänä keväänä vaaleanvihreä vaihe voi kestää useamman viikon.

Nyt kannattaa retkeillä ja nauttia alkukesän luonnosta!

Toukokuussa kuvattu maisema Puijonlaaksosta Puijon tornin suuntaan. Puiden lehdet ovat vaaleanvihreät. — Toukokuussa maisema Kuopiossa on ihanan vehreä. Kuva: Vicente Serra / Kuopion kaupunki

Kielot kasvavat vihreänä mattona metsänpohjalla. — Kielot ovat kauniita jo ennen kukkimista! Kuva: Mari Wikholm

Luonnon puupiirtäjä

15.5.2020

Koivunmantokuoriainen on ainoa koivujen nilaa syövä kaarnakuoriainen. Se on kiiltävä, kulmikas, noin puolen senttimetrin mittainen kaarnakuoriainen. Laji iskeytyy koivun kuoren alle lisääntymään alkukesällä, useimmiten latvaosiin. Koivu alkaa kuivua latvasta alkaen ja puun elinvoimaisuudesta riippuu, selviytyykö se kuoriaisten hyökkäyksestä. Koivunmantokuoriainen tappaa terveitä tai ennalta lievästi heikentyneitä puita. Laji on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa.

Koivunmantokuoriaisen komean näköinen syömäkuvio, jossa emokäytävästä sivuille lähtevät toukkakäytävät erottuvat selvästi kuolleella rungolla. Kuva J. Kettunen

Kevät etenee…

7.5.2020

Kevät etenee vakaasti ja harkiten. Viileät sääjaksot hidastavat/pysäyttävät hyönteisten liikehdinnän, mutta aurinkoisina päivinä liikkeellä on hyvinkin monimuotoinen kirjo siivekästä vipeltäjää.

Pajukkomaamehiläinen kolonsa suulla. — Pajukkomaamehiläinen, Maaninka 2020

Vipeltäjistä, tai ehkä on kuitenkin seuraavassa tapauksessa parempi käyttää nimitystä matelija, liikkeellä ovat myös käärmeet. Pohjois-Savon korkeudella todennäköisempi vastaantulija käärmeiden osalta on kyykäärme. Keväällä ensimmäisenä liikkeellä ovat koiraskyyt, jotka tarvitsevat auringon lämpöä saattaakseen sukutuotteensa valmiiksi naaraita varten. Ne hakeutuvat lämpöisiin tuulelta suojaisiin paikkoihin paistattelemaan ja odottelemaan vastakkaisen sukupuolen heräilyä horroksesta.

Kyy lämmittelee auringossa. — Kyy, Pieni Neulamäki 2020

Teksti ja kuvat: Marko Kelo

Kevätliihottelua

23.4.2020

Lämpimät, aurinkoiset kevätpäivät herättävät ensimmäiset perhoset. Vanha kansa ennusti ensimmäisestä näkemästään perhosesta tulevan vuoden tunnelmia: heleänvärinen kevätperhonen enteili hyviä aikoja, tummanpuhuva raskaita koettelemuksia. Tänä vuonna ensimmäinen näkemäni perhonen oli kirkkaankeltainen sitruunaperhonen. Toivottavasti vanha uskomus pitää paikkansa ja olemme menossa kohti toiveikkaampia aikoja!

Sitruunaperhonen on pysähtynyt lepäämään ruohonkorrelle. — Kirkkaankeltainen sitruunaperhonen (Gonepteryx rhamni) erottuu hyvin keväisestä maastosta. Kuva: Josefine Stenudd (CC BY-NC-ND 2.0)

Varhain keväällä heräävät perhoset ovat talvehtineet aikuisina. Sitruunaperhonen viettää talvensa maanpinnan tasolla varvikossa tai kuivien lehtien suojassa toisin kuin suruvaippa tai nokkos- ja neitoperhonen, jotka saattavat hakeutua rakennusten suojiin ja seinänrakoihin. Keväällä näiden varhain heräävien perhosten tärkein tehtävä on löytää parittelukumppani, jotta naaras pystyy munimaan oikeaan aikaan. Sitruunaperhonen munii paatsaman lehdille kun lehdet puhkeavat, ja näin toukat pääsevät kuoriutumaan suoraan ruokakomeroon.

Keskikesällä ei aikuisia sitruunaperhosia juuri näy. Edellisen talven aikuiset kuolevat viimeistään alkukesällä, ja uusi sukupolvi vasta rouskuttelee lehtiä toukkina. Loppukesällä koteloitumisen jälkeen aikuiset perhoset lähtevät lentoon ja saattavat lepatella syys-lokakuulle asti ennen vetäytymistään talvilepoon.