Kevät on uuden elämän syntymisen aikaa. Linnut munivat pesiinsä ja hautovat jälkeläisiään, emon koosta riippuen pari viikkoa tai kuukaudenkin päivät. Muniminen ja hautominen on kovaa työtä, ja sen jälkeen monella lajilla hippiäisestä hiirihaukkaan edessä on vielä rasittava poikasten ruokkimisen vaihe.
Mutta munasta kaikki alkaa. Linnunmunien kalkkikuori on emon sisällä alun perin valkoinen mutta monen munan pintaan ilmaantuu juuri ennen munimista erilaisia väripigmenttejä. Suomessa yleisiä linnunmunan pohjavärejä ovat valkoisen lisäksi erisävyiset ruskeat, vihreät ja sinertävät. Usein munan pinnalle muodostuu vielä tummia läiskiä, viiruja tai pilkkuja. Kirjavat, suojaväriset munat erottuvat hankalammin avoimesta pesästä kuin yksiväriset. Kolopesijöillä on usein yksiväriset, vaaleat munat, sillä puunkolo tai linnunpönttö suojaa ahnaitten petojen katseilta.
Kun kuoriutumisen aika tulee, pikkuisen poikasen on suoriuduttava urakasta itse, sillä emo ei yleensä auta. Lähes kaikilla linnunpoikasilla on nokkansa päällä pieni, terävä piikki, jota sanotaan munahampaaksi. Piikillä poikanen hakkaa munankuorta rikki, kunnes kuuluu rasahdus ja kuori repeää. Operaatio kestää usein tuntikausia, kunnes lopulta pesässä kyhjöttää märkä, vastakuoriutunut poikanen.
