Kun ruska on ohi ja luonto valmistautuu talveen, punakoison marjat loistavat värikkäinä harmaantuvassa kaupunkiympäristössä.
Rantapensaikoissa kasvavalla köynnöstävällä punakoisolla on ollut rohdos- ja taikakäyttöä ja sen avulla on paranneltu monenlaisia vaivoja ja kolotuksia. Navetoiden ja tallien edustalla kasvavan punakoison on ajateltu suojaavan eläimiä noitien aiheuttamilta onnettomuuksilta. Luonnonkasvillisuuden jäänteenä, vanhana lääke- tai koristekasvina, viljelykarkulaisena tai satunnaisena tulokkaana kasvia näkee usein asutuksen piirissä pensaikoissa, joutomailla tai lähiömetsissä, joihin on kärrätty puutarhajätettä. Rehevillä rannan läheisillä kasvupaikoilla se voi yleistyä ja luonnonvaraistua. Pohjois-Savossa laji on alkuperäiskasvina harvinainen.
Punakoison kiiltävänpunaiset marjat samoin kuin koko muukin kasvin verso on ihmiselle ja muille nisäkkäille hyvin myrkyllinen, joten sen marjat on jätettävä linnuille! Rastaille ne kelpaavat ja satoisan punakoison marjoista riittää syötävää pitkälle talveen.
Ihminen on hyödyntänyt koison suurta sukua muutoinkin kuin rohdos- ja koristekasvikäytössä, sillä tutut peruna, tomaatti, paprika ja tupakka kuuluvat koisokasveihin.
Teksti ja kuva: Outi Vainio