Metsästä kuului varislintujen, pääosin naakkojen, kohtalaisen äänekästä varoittelua. Lintuharrastajan uteliaisuus voitti ja ”äänetön” hiipiminen hankiaisella alkoi, oletuksena mahdollisesti jokin pöllö. Hetken metsää katseella siivilöityäni huomasin toisen olennon tuijottavan takaisin, tovi tuijotuskilpailua ja kamera raksumaan, viirupöllöhän se siellä.
Puntaroin tilannetta hetkisen ja tarkkailin otuksen kehonkieltä, sillä pelleily tahi leikkiminen on kaukana, mikäli n. kilon painoinen ”höyhenpallero” päättää pesää puolustaessaan syöksyä kohti partaveitsenterävine kynsineen. Onnekseni tämä yksilö oli vain päivälevolla ja jatkoi nokosiaan paikalta poistuttuani.
Toivottavasti tällä pöllöllä on riittävästi energiaa pesintää ajatellen, sillä kulunut talvi oli heikon myyrätilanteen vuoksi myös viirupöllöille haasteellinen. Huonoina myyrävuosina pöllöt jättävät pesimisen kokonaan väliin ja keskittävät energiavarat omaan selviytymiseen.
Teksti ja kuva: Marko Kelo