Monet kahlaajat, mm. kuovit ja viklot, aloittavat syysmuuttonsa jo ennen juhannusta. Kiireisin kesävieras on mustaviklo. Se saapuu pohjoisille pesimäseuduilleen vasta toukokuun alkupuoliskolla, mutta ensimmäiset naaraat lähtevät syysmuutolle jo touko-kesäkuun vaihteessa, heti muninnan jälkeen. Mustaviklonaaraat jättävät munien hautomisen ja poikasista huolehtimisen ilmeisesti kokonaan koiraiden tehtäväksi.
Arktisella tundralla pesivien sirrien syysmuutto käynnistyy toden teolla heinäkuussa, kun aikuiset pesineet yksilöt kerääntyvät parviksi ja jättävät sopivilla itä- ja koillistuulilla pesimäseutunsa. Heinä-elokuu on aikuisten sirrien päämuuttoaikaa. Elokuun puolivälistä lokakuuhun muuttoparvissa pääroolissa on nuoriso eli menneen kesän poikastuotto. Kahlaajien muutto on usein näkyvimmillään naistenviikon aikaan heinäkuun lopussa. Parhaiten niitä näkee merten hiekkarannoilla, sisämaassa ranta- ym. lietteillä. Suurimmat levähtäjämäärät havaitaan lähes poikkeuksetta ns. pudotuskeleillä eli lounais- ja länsituulilla rankkasateiden yhteydessä.
Teksti ja kuvat: Pertti Renvall