Sadepäivän voi käyttää huonomminkin kuin etsiskelemällä pienikokoista, hentoa ja harvinaista kasvia järven rantalietteiltä. Erittäin uhanalaisen lietetattaren tyypillisiä kasvupaikkoja ovat tulvaiset järvien, jokien ja jokisuistojen liejurannat. Lajin laajimmat ja runsaimmat esiintymät löytyvät Perämeren rannikon jokisuistoista Suomesta ja Ruotsista.
Suomen sisämaan esiintymillä menee heikosti. Monin paikoin lietetattarelle sopivat kasvupaikat kuten aiemmin avoimet ja laidunnetut rannat ovat kasvaneet umpeen vesien säännöstelyn ja rantalaidunnuksen loppumisen seurauksena. Etenkin järviruoko on vallannut alaa eikä lietetatar heikkona kilpailijana pärjää sulkeutuneessa ja korkeassa kasvillisuudessa.
Kasvin voi löytää matalasta vedestä tai märältä, usein avoimelta ja tulvavaikutteiselta rannalta liejunsekaiselta savi-, hieta- tai hiekkapohjalta. Lietetatarkannan koko vaihtelee vuosittain suuresti.
Viime viikolla tarkastettiin Pohjois- ja Etelä-Savon rajamailla seitsemän vanhaa kasvupaikkaa, joilla lajin tiedetään kasvaneen 1970-luvun jälkeen. Kasvi löytyi yhteensä neljältä paikalta. Esiintymät olivat niukkoja ja pienialaisia ja yksilömäärät vaihtelivat 5-50 välillä. Vuonna 2011 kahdelta paikalta tavattiin jopa satoja yksilöitä.
Esiintymien säilyminen pitkälle tulevaisuuteen edellyttänee laidunnuksen jatkamista tai rantojen säilymistä avoimina muilla keinoin sekä luontaista tulvadynamiikkaa. Tulevaisuus ei siten näytä kovin valoisalta lietetattaren sisämaan esiintymien kannalta.
Teksti ja kuvat Outi Vainio