Tähän aikaan vuodesta voi nähdä vielä joitakin pulleita siilipalleroita, jotka ovat matkalla talvipesäänsä horrostamaan. Horroksessa siilin ruumiinlämpö laskee muutamaan lämpöasteeseen ja sydän lyö vain pari kertaa minuutissa. Säästöliekillä siili selviää lähes puolen vuoden pituisesta paastosta. Lihavuus on horroksen onnistumisen edellytys, eli mitä paksumpi siili, sen paremmat mahdollisuudet sillä on herätä huhtikuussa uuteen kevääseen.
Talvipesän tärkein ominaisuus on sopiva, tasainen kosteus. Liian kuivassa pesässä horrostaja menettää nestettä ja sen elimistö kuivuu, liian kosteassa karvapeite puolestaan kastuu, siilin ruumiinlämpö putoaa liian alas ja eläin kuolee.
Aina ei tankkaus tai hyvän talvipesän löytäminen onnistu. Aikuisista siileistä noin kolmannes menehtyy horroksen aikana, nuorista jopa puolet. Kovana talvena viikatemies voi niittää paljon suuremmankin osuuden.
Piikkinuttuja voi auttaa selviytymään talvesta ruokkimalla niitä loppukesällä esimerkiksi kissanruoalla. Maito ei siilien vatsalle sovi: tuhisijat ovat laktoosi-intolerantikkoja ja saavat maidosta ripulin. Jos käytössä on oma piha, voi rauhallisiin nurkkauksiin jättää talvipesiksi isoja lehtikasoja tai varta vasten siileille suunniteltuja pesälaatikoita.