Synkänpimeänä joulukuun iltana olin koirieni kanssan kävelemässä kohti kotia. Ulkoilureitillä Rypysuon reunalla havaitsin äkkiä jotain liikettä yläilmoista. Liito-orava!! Harmaa rukkanen vilahti pääni yläpuolelta ja laskeutui hallitusti suuren kuusen rungolle muutaman metrin korkeuteen. Vaimea rapsahdus, nopea kipitys, ja eläin oli hävinnyt. Kohtaaminen kesti vain muutaman sekunnin ja olisi jäänyt kokonaan huomaamatta, jos katulampun kelmeä valo ei olisi osunut kuusen runkoon.
kuva: Benjam Pöntinen
Rypysuon reunalla on ollut monta vuotta liito-oravan reviiri. Olen toki tiennyt siitä keltaisten talvipapanoiden perusteella jo kauan, mutta näköhavaintoa en tätä ennen ole onnistunut saamaan. Kaupunkimetsien urbaanit cityliiturit eivät varsinaisesti ole ihmisarkoja, mutta pienen harmaan jyrsijän havaitseminen pimeässä on melkoista tuuripeliä. Olin onnekas!
Entä mitä koirat tuumivat? Eivät mitään. Ne eivät edes huomanneet pientä liitäjää.
Mari Wikholm