On meneillään maaliskuun loppupuolen linturetki ja seuraavana pysähdys Maaningan Viannan vanhalla kanavalla. Nousen autosta ja välittömästi korviini kantautuu haarapääskyn iloista livertelyä. Ihmettelen sitä nanosekunnin ajan, kunnes aivot raportoivat äänen vain taitavaksi imitaatioksi. Siirryn puun alle, jossa tämä ”huijari” yrittää saada lintuharrastajan vihkoon mahdollisimman paljon tekstiä lajien muodossa.
Kuuntelen lintua n. tunnin ja sinä aikana tämä vintiö yrittää syöttää pajunköyttä sen minkä ehtii ja vielä useiden lajien kustannuksella. Lähdetäänpä liikkeelle vaikka punakylkirastaasta siirtyen haapanan kautta palokärkeen ja siitä edelleen taviin sekä kuoviin. Tovi sulattelua ja jatkamme kesäisellä kalatiiralla, höystettynä ”normi” räkättirastaalla sekä jo havaitulla haarapääskyllä. Hetken päästä aloittaa peukaloinen, jota säestää töyhtöhyyppä ja mustarastas. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä lauleskelee pajulintu.
Mestarimatkija taituroi kaikkiaan 12 lajia ja kaikki nämä olisivat menneet aivan täydestä silmien ollessa kiinni. Tarkkana siis luonnossa.
Teksti ja kuva: Marko Kelo