Rusakko levisi maahamme 1800-luvun lopulla kaakosta. Laji on sittemmin laajentanut levinneisyysaluettaan kohti pohjoista ja sitä tavataankin nykyisin jo Länsi-Lapissa saakka. Talvisin rusakko viihtyy asutuksen liepeillä, missä sille on tarjolla runsaasti ravintoa; erityisesti omenapuiden ja orapihlajan oksat ovat sen herkkua.
Rusakko vaihtaa vaaleampaan ja paksumpaan talvipukuun, mutta sen turkki ei muutu kokonaan valkoiseksi kuten metsäjäniksellä. Rusakko on yksi ilmastonmuutoksesta hyötyneistä lajeista, sillä vähälumisina talvina sen liikkuminen ja ravinnon saanti helpottuvat, koska sillä ei ole hangella liikkumista auttavia lumikenkiä, kuten metsäjäniksellä.
