Lämpimät, aurinkoiset kevätpäivät herättävät ensimmäiset perhoset. Vanha kansa ennusti ensimmäisestä näkemästään perhosesta tulevan vuoden tunnelmia: heleänvärinen kevätperhonen enteili hyviä aikoja, tummanpuhuva raskaita koettelemuksia. Tänä vuonna ensimmäinen näkemäni perhonen oli kirkkaankeltainen sitruunaperhonen. Toivottavasti vanha uskomus pitää paikkansa ja olemme menossa kohti toiveikkaampia aikoja!
Varhain keväällä heräävät perhoset ovat talvehtineet aikuisina. Sitruunaperhonen viettää talvensa maanpinnan tasolla varvikossa tai kuivien lehtien suojassa toisin kuin suruvaippa tai nokkos- ja neitoperhonen, jotka saattavat hakeutua rakennusten suojiin ja seinänrakoihin. Keväällä näiden varhain heräävien perhosten tärkein tehtävä on löytää parittelukumppani, jotta naaras pystyy munimaan oikeaan aikaan. Sitruunaperhonen munii paatsaman lehdille kun lehdet puhkeavat, ja näin toukat pääsevät kuoriutumaan suoraan ruokakomeroon.
Keskikesällä ei aikuisia sitruunaperhosia juuri näy. Edellisen talven aikuiset kuolevat viimeistään alkukesällä, ja uusi sukupolvi vasta rouskuttelee lehtiä toukkina. Loppukesällä koteloitumisen jälkeen aikuiset perhoset lähtevät lentoon ja saattavat lepatella syys-lokakuulle asti ennen vetäytymistään talvilepoon.