Toissapäiväinen rankkasade piiskasi pienimpiä armotta. Maassa räpisteli harmaa perhonen, joka ei kastuneilla siivillään näyttänyt pääsevän lentoon. Poimin sen varovaisesti sormellani nurmikolta, jolloin se välittömästi iski siipensä suppuun ja alkoi vimmatusti teeskennellä katkennutta oksanpäätä. Härkäpäähän se siinä!
Härkäpään suojaväri harmaine siipineen ja kellertävine laikkuineen on erehdyttävän hyvä. Sitä voi olla hankala havaita, vaikka laji on yleinen aina Oulun korkeudelle asti. Perhoselle maistuvat monenlaiset lehtipuiden lehdet, joita tähän aikaan vuodesta löytyy luonnosta yllin kyllin. Harva peto kiinnittää huomiota katkenneisiin oksiin, joten suojaväri toimii hienosti.
Nostin märän härkäpään omenapuun lehdelle kuvaamista varten ja siitä kuistin seinälle myrskyltä suojaan. Seuraavana aamuna härkäpää oli kadonnut, toivottavasti lentänyt omille teilleen.
teksti ja kuva: Mari Wikholm
