Kuopionluonnontieteellinenmuseo.fi
Kuopion luonnontieteellisen museo logo
Vastapuhjenneet lehdet saavat maisemaan keväisen heleän sävyn. Jos lehtien puhkeamisen aikoihin lämpötila kipuaa kesäisiin lukemiin, saattavat hiirenkorvan tummua syvemmän vihreiksi muutamassa päivässä. Viileämpänä keväänä vaaleanvihreä vaihe voi kestää useamman viikon.
Nyt kannattaa retkeillä ja nauttia alkukesän luonnosta!
Lämpimät, aurinkoiset kevätpäivät herättävät ensimmäiset perhoset. Vanha kansa ennusti ensimmäisestä näkemästään perhosesta tulevan vuoden tunnelmia: heleänvärinen kevätperhonen enteili hyviä aikoja, tummanpuhuva raskaita koettelemuksia. Tänä vuonna ensimmäinen näkemäni perhonen oli kirkkaankeltainen sitruunaperhonen. Toivottavasti vanha uskomus pitää paikkansa ja olemme menossa kohti toiveikkaampia aikoja!
Varhain keväällä heräävät perhoset ovat talvehtineet aikuisina. Sitruunaperhonen viettää talvensa maanpinnan tasolla varvikossa tai kuivien lehtien suojassa toisin kuin suruvaippa tai nokkos- ja neitoperhonen, jotka saattavat hakeutua rakennusten suojiin ja seinänrakoihin. Keväällä näiden varhain heräävien perhosten tärkein tehtävä on löytää parittelukumppani, jotta naaras pystyy munimaan oikeaan aikaan. Sitruunaperhonen munii paatsaman lehdille kun lehdet puhkeavat, ja näin toukat pääsevät kuoriutumaan suoraan ruokakomeroon.
Keskikesällä ei aikuisia sitruunaperhosia juuri näy. Edellisen talven aikuiset kuolevat viimeistään alkukesällä, ja uusi sukupolvi vasta rouskuttelee lehtiä toukkina. Loppukesällä koteloitumisen jälkeen aikuiset perhoset lähtevät lentoon ja saattavat lepatella syys-lokakuulle asti ennen vetäytymistään talvilepoon.
Maaliskuuta ei oikein voi pitää sieniharrastajan kulta-aikana. Tarkkasilmäinen saattaa silti tälläkin hetkellä onnistua bongaamaan sieniä, enimmäkseen lahopuilla kasvavia. Suurten monivuotisten kääpälajien lisäksi voi hyvällä onnella havaita lumen alta paljastuneita viimesyksyisiä itiöemiä.
Talvikääpä (Polyporus brumalis) on yleinen lehtipuiden oksien lahottaja, jota tavataan koko Suomessa. Se on yksivuotinen laji eli muodostaa uusia itiöemiä vuosittain, eniten loppusyksyllä. Keväällä, kun lumet sulavat, voi talvikäävän ylivuotisia itiöemiä löytää maahan pudonneilta oksilta. Joskus itiöemät näyttävät yllättävän tuoreilta.
Talvikäävän lakin halkaisija on kooltaan yleensä muutamia senttimetrejä. Lakin väri vaihtelee vaalean nahanruskeasta hyvin tummaan: Tunturi-Lapista voi löytää melkein mustia talvikääpiä. Vaalea jalka ja isot, kermanväriset, kulmikkaat pillit auttavat erottamaan talvikäävän muista jalallisista kääpälajeista.
teksti ja kuvat: Mari Wikholm
Liito-oravien vuoden ensimmäinen kiima-aika ajoittuu maaliskuun loppuun eli juuri nyt on parasta aikaa nähdä liitureita päivänvalolla! Koiraat liikkuvat enemmän ja vierailevat naaraiden reviireillä etsien kumppania. Ne saattavat ajaa toisiaan takaa ja tehdä liitoja puista toisiin ihmisistä suuremmin välittämättä. Varsinainen naaraan kiima on kuitenkin lyhyt, sillä se voi olla ohi alle vuorokaudessa. Tämän jälkeen koiras lähtee etsimään toista naarasta.
Vaikka liito-oravaa ei pääsisikään näkemään, sen läsnäolosta kertovat keväisin puiden tyviltä havaittavat talvipapanat. Ne ovat riisinjyvänkokoisia, liereitä ja useimmiten keltaisenruskeita. Liito-orava käyttää talviravintonaan koivun ja lepän norkkoja, joiden sisältämä siitepöly värjää papanat kellertäviksi. Parhaiten liito-oravat viihtyvät kuusisekametsässä, jossa on suojaisaa ja lehtipuita ravinnoksi. Papanoita löytyy useimmiten suurten puiden juurelta. Jykevässä kuusimetsässä kannattaa tarkistaa esimerkiksi suuret koivut ja kolohaavat.
Liito-oravia on Kuopiossa melko runsaasti, ja ne voivat elää aivan ihmisasutuksen vieressä. Seuraavan kerran, kun menet metsään, katso ympärillesi. Voit löytää uuden naapurin!
Teksti ja kuvat: Leena Rinta-Runsala
Edellisen hohtavan valkoisen luontohavainnon vastapainoksi raportoin jotain sysimustaa. Neulamäessä aivan lähellä asuinaluetta on jo monena iltana huhuillut huuhkaja. Taitaa mahtavalla pöllöllä olla kevättä rinnassa!
Videokuvassa ei näy muuta kuin yön tummuutta mutta äänet kannattaa kääntää täysille.
Mari Wikholm
Helmikuu on tullut, tulleet valkohanget, pakkasherra nurkissa jo paukuttaa!
Tai sitten ei. Tällä hetkellä Kuopiossa on virallisesti mitattuna viisi senttiä lunta, ja metsissä ei paikoin ole sitäkään vähää. Tulevan viikonlopun vesisade sulattanee loputkin sentit.
