Museoalan kansainvälinen yhteistyö
ICOM – International Council of Museums eli Kansainvälinen museoneuvosto on voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka tavoitteena on tukea kulttuuriperinnön säilymistä sekä kehittää museotoimintaa jakamalla jäsenilleen uusinta tietoa ja museoalan parhaita käytäntöjä. Tällä hetkellä ICOM:in toiminnassa on mukana 141 maata ja noin 35 000 museoammattilaista.
ICOM jakaantuu kansainvälisiin ja kansallisiin komiteoihin. Kansainvälisiä komiteoita on 28, ja niiden aihepiirit vaihtelevat egyptologiasta museoturvallisuuteen, kansainväliseen näyttelyvaihtoon ja viestintään. Useimmilla mailla on lisäksi oma kansallinen komiteansa, kuten Suomessa ICOM Finland. Kansallisten komiteoiden tarkoituksena on tukea jäsentensä kansainvälistä yhteistyötä ja huolehtia museoeettisten sääntöjen ylläpitämisestä. ICOM Finland tukee jäsentensä osallistumista kansainvälisiin tapaamisiin, ja minäkin sain komitealta 500 €:n apurahan vuoden 2018 konferenssiin osallistumista varten.
Tietoa tuutin täydeltä
Osallistuin kansainvälisen ICEE – International Committee for Exhibition Exchange –komitean konferenssiin, joka pidettiin Madridissa ja Barcelonassa 11.-18.11.2018. Konferenssissa oli yhteensä 163 osallistujaa yhteensä 38 eri maasta. Kaukaisimmat osallistujat olivat tulleet paikalle Australiasta, Taiwanista ja Perusta asti. Virallinen kieli oli englanti mutta osallistujien joukossa oli myös paljon espanjankielisiä edustajia. Konferenssin ohjelmassa oli yhteensä 34 esitelmää, 14 lyhyttä puheenvuoroa ja 18 kansainvälisen kiertonäyttelyn esittelyä.
Esitysten ja puheenvuorojen lomassa tutustuimme Madridissa CaixaForumin, Museo Nacional del Pradon ja Museo Nacional Centro de Arte Reina Sofian näyttelyihin. Barcelonassa vierailukohteita olivat Museu Nacional d’Art de Catalunya, Caixa Forumin uusi Velásquez-näyttely ja tiedekeskus CosmoCaixa. Lisäksi kävin omatoimisesti sekä Madridin että Barcelonan luonnontieteellisissä museoissa.
Olennainen osa kansainvälistä konferenssia on tietenkin verkostoituminen kollegoiden kanssa. Kävin lukemattomia keskusteluja kaikilla mahdollisilla tauoilla ja pyrin tapaamaan niin monta uutta yhteistyökumppania kuin suinkin. Kerroin Kuopion museon remontista ja uusien tilojen avaamisesta muutaman vuoden kuluttua, ja sain sitä mitä etsinkin: useita hyviä ehdotuksia vaihtuviksi näyttelyiksi.
Yhteisöllisyydestä yhteisymmärrykseen
Museoiden toimintakenttä on muuttumassa, totesi jo avauspuheenvuorossaan ICOM:in puheenjohtaja Suay Aksoy. Yhtenäisyyteen tähtäävä ilmapiiri on hajaantumassa ja maailmalta kantautuu huolestuttavia uutisia tiukan kansallisaatteen uudesta noususta. Ympäristöongelmat ja etenkin ilmastonmuutos asettavat uusia haasteita kaikelle ihmistoiminnalle. Museoiden on vastattava tähän muutokseen ja työskenneltävä ihmisten välisen ymmärryksen, rauhan ja kestävän kehityksen edistämiseen. Olennaisen tärkeää on kahdensuuntainen vuorovaikutus yleisön kanssa: ilman keskustelua ei synny aitoa ymmärrystä.
Yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen puolesta puhuivat myös monet muut esiintyjät. Esimerkiksi Australian kansallismuseo oli toteuttanut yhteistyössä maan alkuperäisasukkaiden kanssa kunnianhimoisen Songlines-kiertonäyttelyn, jossa muinainen taru ja siihen liittyvä kuvataide ja musiikki esitetään digitaalisen multimediatekniikan keinoin. Iranissa Malekin kansalliskirjasto ja –museo olivat puolestaan tehneet yhteistyötä paikallisen sosiaalitoimen kanssa. Kohderyhmänä olivat Afganistanista paenneet lapsityöläiset ja työvälineenä taidenäyttelyn toteuttaminen yhdessä heidän kanssaan. Pitkän prosessin tuloksena moni lapsista uskalsi kertoa elämäntarinansa. Näyttely teki vaikutuksen jopa päättäjiin, jotka järjestivät lapset kouluun.
Nykyään museoilta ei odoteta yhtä paljon neutraalisuutta kuin aikaisemmin. ”Historia ei ole neutraalia, se on täynnä konflikteja, eikä konfliktien aika suinkaan ole ohi”, sanoi Reina Sofia –museon johtaja João Fernandes. Reina Sofian kuuluisin teos, Pablo Picasson Guernica, on vahva kannanotto rauhan puolesta, ja museossa se halutaan esittää laajemmassa kontekstissa muiden aikalaisteosten keskellä.
Robert ”Mac” West kiteytti puheenvuorossaan nykyaikaisen museon haasteet viiteen sanaan: ajankohtaisuus, haastavuus, vuorovaikutus, kantaaottavuus ja yhteistyöhakuisuus. Museoiden on uskallettava esittää rohkeasti ristiriitaisia aiheita, jotka herättävät keskustelua ja vastaväitteitäkin. Ennakkoluulottomat yhteistyökuviot voivat antaa yleisölle uusia näkökulmia ajankohtaisiin ilmiöihin. Silti yhteistyökumppaneiden valinnan on perustuttava museon vaalimiin arvoihin. Esimerkiksi Lontoossa Science Museumin toimintaa tukenut öljy-yhtiö yritti vaikuttaa museon ilmastonmuutosta esittelevän näyttelyn sisältöön. Syntyneen kohun vuoksi sponsorisopimus purettiin.
Kestävän kehityksen näyttelyt?
Ansiokkaat esitykset ja kiinnostavat keskustelut herättivät monia ajatuksia. Aloin pohtia museonäyttelyitä kestävän kehityksen näkökulmasta. ICOM on tehnyt sitoumuksen kestävän kehityksen edistämisestä, mutta miten tämä näkyy käytännössä ja ruohonjuuritasolla? Kansainvälisiin konferensseihin on ainakin Euroopan ulkopuolella lähes pakko lentää, jos niihin haluaa osallistua. Etäosallistuminen nykytekniikalla ei vielä korvaa aitoa läsnäoloa ja ihmisten kohtaamista.
Näyttelyt ovat museoiden näkyvin ja vaikuttavin tuote. Tulisiko näyttelyille laskea ekologinen jalanjälki, johon luettaisiin mukaan sekä suunnitteluvaiheen että toteutuksen vaikutukset? Entä miten ympäristövaikutusta voisi pienentää? Kiertonäyttely sinällään on hyvä ajatus: on parempi rakentaa yhteistyössä yksi laadukas ja hyvin toimiva näyttely, joka kiertää vaikkapa 20 eri kohteessa kuin rakentaa vastaava 20 kertaa erikseen. Ja jos kykenemme paikallisesti esittämään maailmanluokan näyttelyitä, ei kotikaupunkiemme asukkaiden tarvitse matkustaa ulkomaille nähdäkseen kunnollisia museoita.
teksti ja kuvat: Mari Wikholm
