Harmaan sääjakson jälkeen aurinko ja pakkanen maalaavat taidetta luonnossa. Arjen keskellä mieli rauhoittuu ja lepää, silmät hakevat valon muodostamia kuvia, kameran suljin napsahtaa…
Luonnossa havaittua
Ajankohtaista luonnossa
Syksyn punaiset marjat
Kun ruska on ohi ja luonto valmistautuu talveen, punakoison marjat loistavat värikkäinä harmaantuvassa kaupunkiympäristössä.
Rantapensaikoissa kasvavalla köynnöstävällä punakoisolla on ollut rohdos- ja taikakäyttöä ja sen avulla on paranneltu monenlaisia vaivoja ja kolotuksia. Navetoiden ja tallien edustalla kasvavan punakoison on ajateltu suojaavan eläimiä noitien aiheuttamilta onnettomuuksilta. Luonnonkasvillisuuden jäänteenä, vanhana lääke- tai koristekasvina, viljelykarkulaisena tai satunnaisena tulokkaana kasvia näkee usein asutuksen piirissä pensaikoissa, joutomailla tai lähiömetsissä, joihin on kärrätty puutarhajätettä. Rehevillä rannan läheisillä kasvupaikoilla se voi yleistyä ja luonnonvaraistua. Pohjois-Savossa laji on alkuperäiskasvina harvinainen.
Punakoison kiiltävänpunaiset marjat samoin kuin koko muukin kasvin verso on ihmiselle ja muille nisäkkäille hyvin myrkyllinen, joten sen marjat on jätettävä linnuille! Rastaille ne kelpaavat ja satoisan punakoison marjoista riittää syötävää pitkälle talveen.
Ihminen on hyödyntänyt koison suurta sukua muutoinkin kuin rohdos- ja koristekasvikäytössä, sillä tutut peruna, tomaatti, paprika ja tupakka kuuluvat koisokasveihin.
Hiuksenhienoa jäätä
Pikkupakkasella metsässä saattaa huomio kiinnittyä valkoisella kuorrutettuihin oksanpätkiin. Ihan kuin oksan sisältä pursuaisi ohuenohuita jäärihmoja, jotka sulavat kosketuksesta heti. Kyseessä on hiusjää.
Lahopuun pinnalle ilmaantuvan hiusjään oletetaan syntyvän lahottajasienten ansiosta. Lahopuun sisällä kasvavasta sienirihmastosta imeytyy vettä rihman päähän puun pinnalle. Pinnalla vesi jäätyy pikkupakkasella ohueksi, hiusmaiseksi rakenteeksi. Jäähiuksen halkaisija on vain millin kymmenesosa mutta pituus voi olla useita senttejä. Rihmanpäitä voi olla lahopuun pinnalla yhtä tiheässä kuin hiuksia ihmisen päässä.
Hiusjää-ilmiö on jokseenkin harvinainen. Ei tiedetä, mikä tai mitkä lahottajasienet saavat sen aikaan. Sääolosuhteiden on osuttava kohdilleen: hauraat jäähiukset katkeavat helposti, joten tuulisella kelillä ei hiusjäätä päästä näkemään. Ilmeisesti lauha, kostea pikkupakkaskeli on ihanteellinen hiusjään syntymiselle.
Tämän vuoden ensimmäinen hiusjäähavaintoni osui sunnuntaihin 28.10. Tällä kertaa hiusjäätä ei pursunnut pelkästään pienistä lahopuunkappaleista vaan myös jonkun tunnistamattomaksi jääneen sienen jäätyneestä itiöemästä.
Muuttoa ilmassa
Loppuviikosta ilmat viilenevät ja viimeisetkin lintumaailman viivyttelijät pohtivat muutolle lähtöä.
Näkyvintä muutto on luonnollisesti joutsenten osalta. Näitä lintumaailman trumpetisteja on jo kerääntynyt maakunnan peltoalueille lepäilemään ja odottelemaan sopivaa muuttosäätä.
Suurin kerääntymä n. 250 yksilöä on tätä luontohavaintoa kirjoittaessa nähtävissä Maaningan Tavinsalmella.
Muistattehan havainnoida myös puskien pieniä höyhenpalleroita. Pikkulintujen muutto on sekin jo loppusuoralla, mutta muutamat sinnittelijät, kuten tämä kuvan punarinta, jäävät uhmaamaan talvista luontoa.
Latvassa urpiaisparvi
Komea ruska ja lämmin sää houkuttelevat kävelemään puistoissa ja rannoilla. Tämän tästä koivun latvasta kuuluu pientä sirkutusta, tai oikeastaan juttelua: ”dsu-dsup-dsup”. Yhtäkkiä puusta lehahtaa parvi pieniä harmaita lintuja, jotka pyrähtävät seuraavaan puuhun. Ja taas alkaa juttelu, dsu-dsup.
Kuopiossa voi tällä hetkellä nähdä paljon urpiaisia. Urpiaiset ovat vaelluslintuja sanan varsinaisessa merkityksessä. Niiden määrä vaihtelee epäsäännöllisesti niin vuodenaikojen kuin vuosienkin välillä. Välillä niitä näkee suurina parvina, välillä vain muutamia. Tänä vuonna koivun siemensato on runsas, ja se on houkutellut urpiaiset luoksemme. Tämä pieni harmaatakki syö mieluiten lehtipuiden siemeniä, mutta kyllä sille kelpaavat kuusten ja monien muidenkin kasvien siemenet.
Urpiaiset vierailevat talvella mielellään lintujen ruokintapaikoilla. Keväällä ne useimmiten muuttavat pohjoisemmas lisääntymään: ne viihtyvät kesäisin parhaiten Lapin tunturikoivikoissa. Mutta toisinaan niitä saattaa jäädä tänne etelämmäskin pesimään. Jos kuusen siemensato on poikkeuksellisen hyvä, urpiaiset saattavat jäädä talvehtimisalueilleen kevääksi ja tehdä täällä etelässä ensimmäiset poikasetkin.
Saa nähdä, millainen talvi tänä vuonna on tulossa. Jäävätkö suuret urpiaisparvet lintulautavieraiksi vai jatkavatko ne vaellustaan?
