Outi Vainio

Kuka jätti jäljet hankeen?

15.4.2020

Yöllisen kevyen lumisateen jälkeen hangelle jääneiden jälkien tunnistaminen antaa mielenkiintoista sisältöä muutenkin upeille ja aurinkoisille kevättalvisille retkille, joita voi hyvin tehdä syrjäseuduille ja suoaukeille vielä huhtikuussa. Kulkuvälineeksi sopivat sukset tai lumikengät.

Hyvällä onnella hangella voi nähdä tavanomaisten jäniksen jälkien tai ketun jättämän helminauhan lisäksi myös suurpetojen jälkiä. Ahman jättämän jäljen tunnistaa suuren koon, asennon sekä eläimen omintakeisen liikkumistavan johdosta melko helposti.

Aavan syrjäisen suoaukean poikki on kulkenut kookas koiraeläin rauhallisesti ja määrätietoisesti, välillä pysähdellen, ja tullut joen rantaan virtaavan veden partaalle. Onko siinä mennyt nuori susiyksilö, joka on etsimässä itselleen omaa reviiriä?

Ahman suuret tassunjäljet lumessa — Ahma on laskeutunut harjun syrjää järven jäälle.

Lähikuva suden tassunjäljistä — Suden jättämää jälkeä on vaikeaa erottaa suuren omistajaltaan karanneen koiran jäljestä.

Teksti ja kuvat: Outi Vainio

Karkauspäivän kasvihavainto

9.3.2020

Noin viikko sitten karkauspäivänä maasto oli Kuopiossa lumeton. Luistelusuksilla liikkuva kulkija havainnoi Kallaveden saarten kallioisten rantojen kasvistoa aurinkoisessa, lähes tuulettomassa säässä. Kuihtunutta kalliokohokkia näkyi avoimilla rantakallioilla kahdessa paikassa Kaijansaaressa ja Laivonsaaressa. Jo maaliskuun ensimmäisenä päivänä lumi peitti hennot talventörröttäjät.

Kalliokohokki ei ole suurharvinaisuus, muttei meillä ihan tavallinenkaan avoimien jäkäläkallioiden kasvi. Retkeilykasvion mukaan sitä on pidettävä Pohjois-Savossa harvinaisena alkuperäiskasvina. Kallaveden saaristossa sitä kasvaa siellä täällä rantakallioiden rakosissa, useimmiten muutaman tai muutaman kymmenen kasvin muodostamina pienehköinä valkokukkaisina kasvustoina.

Suuren järvenselän rannalla kasvaa vihreä kalliokohokki ja pieni männyntaimi. — Maisema kalliokohokin kasvupaikalta Etelä-Kallaveden saaristossa kesäkuussa 2018.

Lähde: Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki.

Teksti ja kuva: Outi Vainio

Ketotyräruoho – uusi tulokas Pohjois-Savossa

7.2.2020

Museoon kerätty näyte ketotyräruohosta. — Ketotyräruoho (Herniaria glabra)

Museossa tallennetaan lajihavaintoja ja määritetään sekä kunnostetaan edellisenä kesänä kerättyjä näytteitä lumen viimein valaistessa talvista maisemaa Kuopion korkeudella. Kerättyjen kasvinäytteiden joukossa on pohjoissavolaisittain melko uusi tulokas, ketotyräruoho, joka löytyi Kuopion satamasta heinäkuussa 2019. Suomen Lajitietokeskuksen mukaan maakunnasta on aiemmin tallentunut vain yksi havainto Siilinjärveltä vuonna 2006.

Ketotyräruohon historia maassamme on vaiheikas. Se on saapunut eri teitä purjelaivojen painolastien mukana länsirannikolle, venäläisen sotaväen mukana eteläiseen ja kaakkoiseen Suomeen ja saksalaisten tuomana toisen maailmansodan aikana jopa Kilpisjärvelle asti. Jyväskylän yliopiston Tiedemuseon kasvikokoelmasta löytyy Kuopiosta vuonna 1892 kerätty näyte, joka mitä ilmeisimmin on tulkittu niin epävarmaksi tiedoksi, ettei se ole päässyt edes Suomen putkilokasvien levinneisyyskartaston kartoille.

Ketotyräruoho viihtyy tyypillisesti soraisella kasvualustalla. Toivotaan Kuopion sataman uudelle pikkuruiselle tulokkaalle menestystä kivisellä kasvupaikallaan.

Suomen kartalle on merkitty ketotyräruohon kasvupaikat. Laji kasvaa lähinnä Etelä-Suomessa, joitakin kasvupaikkoja on länsirannikolla. — Ketotyräruohon levinneisyys Suomessa Kasviatlaksen mukaan. Lampinen, R. & Lahti, T. 2019: Kasviatlas 2018. — Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki.

Kartalla näkyy, että Pohjois-Savossa on kaksi ketotyräruohon kasvupaikkaa. Yksi kasvupaikka on Kuopiossa, toinen Siilinjärvellä. — Ketotyräruoho Pohjois-Savossa. Suomen Lajitietokeskus, CC BY 4.0

Harvinaisen kasvin jäljillä Etelä-Savossa

17.9.2019

Sadepäivän voi käyttää huonomminkin kuin etsiskelemällä pienikokoista, hentoa ja harvinaista kasvia järven rantalietteiltä. Erittäin uhanalaisen lietetattaren tyypillisiä kasvupaikkoja ovat tulvaiset järvien, jokien ja jokisuistojen liejurannat. Lajin laajimmat ja runsaimmat esiintymät löytyvät Perämeren rannikon jokisuistoista Suomesta ja Ruotsista.

Suomen sisämaan esiintymillä menee heikosti. Monin paikoin lietetattarelle sopivat kasvupaikat kuten aiemmin avoimet ja laidunnetut rannat ovat kasvaneet umpeen vesien säännöstelyn ja rantalaidunnuksen loppumisen seurauksena. Etenkin järviruoko on vallannut alaa eikä lietetatar heikkona kilpailijana pärjää sulkeutuneessa ja korkeassa kasvillisuudessa.

Kasvin voi löytää matalasta vedestä tai märältä, usein avoimelta ja tulvavaikutteiselta rannalta liejunsekaiselta savi-, hieta- tai hiekkapohjalta. Lietetatarkannan koko vaihtelee vuosittain suuresti.

Viime viikolla tarkastettiin Pohjois- ja Etelä-Savon rajamailla seitsemän vanhaa kasvupaikkaa, joilla lajin tiedetään kasvaneen 1970-luvun jälkeen. Kasvi löytyi yhteensä neljältä paikalta. Esiintymät olivat niukkoja ja pienialaisia ja yksilömäärät vaihtelivat 5-50 välillä. Vuonna 2011 kahdelta paikalta tavattiin jopa satoja yksilöitä.

Esiintymien säilyminen pitkälle tulevaisuuteen edellyttänee laidunnuksen jatkamista tai rantojen säilymistä avoimina muilla keinoin sekä luontaista tulvadynamiikkaa. Tulevaisuus ei siten näytä kovin valoisalta lietetattaren sisämaan esiintymien kannalta.

Järven rannalla kasvaa suuria koivuja ja vesirajassa hieman ruovikkoa. — Rantalaidun, jonka vesirajassa lietetatar edelleen viihtyy.

Mutainen ranta, jossa on kumisaappaan jäljet. Kulkija on uponnut nilkkoja myöten mutaan. — Lietetatar hakusessa: kartoittajan jäljet mudassa.

Soraisella rannalla on laituri, vene ja lasten uimaleluja. — Lietetattaren esiintymä saunarannassa sorapohjalla, joka pysyy avoimena kulutuksen ansiosta.

Teksti ja kuvat Outi Vainio

Vilukko ja lehtoneidonvaippa

9.8.2019

Lettosuolla Savo-Karjalan rajamailla on kuivaa. Rimpinevalla rimmet ovat lähes kuivillaan. Letolla kukkivat vielä lehtoneidonvaippa ja vilukko, rimpinevalla herkkä valkopiirtoheinä ja kanervakangas on kauneimmillaan.

Lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine)

Teksti ja kuvat: Outi Vainio

Herukkaperhonen ja kevään keltaiset auringot

23.4.2019

Pienet keltaiset auringot puhkesivat sopivasti koristamaan valtateiden reunamia ja pellon pientareita pääsiäisliikenteen alkaessa.

Leskenlehti (*Tussilago farfara*). Kuva: Outi Vainio

Herukkaperhonen (Polygonia c-album). Kuva: Andreas Eichler, CC BY-SA 4.0, Wikimedia

Kevään ensimmäinen kohdalle osunut päiväperhonen oli kiirastorstaina ikkunalaudalla lämmitellyt herukkaperhonen. Suomen Lajitietokeskuksen mukaan ensimmäisiä havaintoja lajista tehtiin Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla 4.−6.4., Etelä-Pohjanmaalla 12.4., Keski-Pohjanmaalla 16.4. ja Kuopiossa Tervossa, Männistössä ja keskikaupungin alueella 17.−18.4. Maalis-huhtikuussa nähdyt päiväperhoset ovat pääasiassa talvehtineita sitruuna- ja nokkosperhosia, mutta joukossa on myös suruvaippoja, neitoperhosia ja kangasperhosia.