Yleinen

Luontokirjalukupiiri 18.1.-26.4.2023

3.1.2023

Kuopion luonnontieteellisen museon ja Kuopion kaupunginkirjaston Luontokirjalukupiiri kokoontuu kerran kuukaudessa keskiviikkoisin klo 17.00–18.00.

Lukupiirissä tutustutaan kiehtovan ajankohtaisiin teoksiin ja keskustellaan niiden herättämistä ajatuksista. Kirjallisuus- tai ympäristöasiantuntemusta ei tarvita, ja mukaan voi tulla yhdelle tai useammalle kerralle. Lukupiiri toimii hyvin myös kirjavinkkauksena – keskustelun kuunteleminen on mainio tapa löytää kiinnostavaa luettavaa!

Lukupiiri järjestetään verkossa Zoom-alustalla. Ennakkoilmoittautumista ei tarvita.
https://zoom.us/j/99576520794
Meeting ID: 995 7652 0794

Lisätietoja saa osoitteesta aikuistenosasto.kirjasto@kuopio.fi

Ke 18.1.2023
Burton, Nina: Elämän ohuet seinät

Ke 22.2.2023
Kauppinen, Juha: Heräämisiä – kuinka minusta tuli luonnonsuojelija

Ke 29.3.2023
Chi, Zijian: Puolikuu

Ke 26.4.2023
Turtschaninoff, Maria: Suomaa

Alussa oli muna

31.5.2021

Kevät on uuden elämän syntymisen aikaa. Linnut munivat pesiinsä ja hautovat jälkeläisiään, emon koosta riippuen pari viikkoa tai kuukaudenkin päivät. Muniminen ja hautominen on kovaa työtä, ja sen jälkeen monella lajilla hippiäisestä hiirihaukkaan edessä on vielä rasittava poikasten ruokkimisen vaihe.

Mutta munasta kaikki alkaa. Linnunmunien kalkkikuori on emon sisällä alun perin valkoinen mutta monen munan pintaan ilmaantuu juuri ennen munimista erilaisia väripigmenttejä. Suomessa yleisiä linnunmunan pohjavärejä ovat valkoisen lisäksi erisävyiset ruskeat, vihreät ja sinertävät. Usein munan pinnalle muodostuu vielä tummia läiskiä, viiruja tai pilkkuja. Kirjavat, suojaväriset munat erottuvat hankalammin avoimesta pesästä kuin yksiväriset. Kolopesijöillä on usein yksiväriset, vaaleat munat, sillä puunkolo tai linnunpönttö suojaa ahnaitten petojen katseilta.

Kun kuoriutumisen aika tulee, pikkuisen poikasen on suoriuduttava urakasta itse, sillä emo ei yleensä auta. Lähes kaikilla linnunpoikasilla on nokkansa päällä pieni, terävä piikki, jota sanotaan munahampaaksi. Piikillä poikanen hakkaa munankuorta rikki, kunnes kuuluu rasahdus ja kuori repeää. Operaatio kestää usein tuntikausia, kunnes lopulta pesässä kyhjöttää märkä, vastakuoriutunut poikanen.

Musta- tai räkättirastaan poikanen on kuoriutunut munasta.

Kavala kaunotar

30.4.2021

Lenkkipolun varrella juuri näihin aikoihin, huhti-toukokuun vaihteessa saattaa tarkkasilmäinen huomata hempeän punaviolettina kukkivan pensaan. Jos suoraan varresta puhkeavia kukkia nuuhkii, haistaa viehättävän, makean tuoksun. Tuoksu ja väri houkuttelevat hyönteisiä pölyttämään kukkia, ja myöhemmin pensaaseen kehittyy punaisia marjoja.

Lehtonäsiähän se siinä!

Lehtonäsiän punertavissa kukissa on hieno tuoksu.

Pölyttäjähyönteisiä näsiän kukat vetävät puoleensa kuin magneetit. Kirkkaanpunaiset marjat puolestaan maistuvat linnuille, jotka samalla levittävät näsiän siemeniä kauas emokasvista. Ihmisen on kuitenkin parempi ihailla näsiää koskematta kasviin, sillä meille riidenmarja on tappavan myrkyllinen. Metsereiini-myrkystä on kasvi saanut tieteellisen nimensäkin, Daphne mezereum, ja erityisen paljon myrkkyä on näsiän marjoissa. Jo noin kymmenen marjan nauttiminen saattaa olla aikuiselle kohtalokasta, lapsista puhumattakaan.

Mesi ja mahla maistuvat

19.4.2021

Aikuisena talvehtineet päiväperhoset ovat lähteneet sankoin joukoin täydentämään energiavarastojaan sään lämmettyä.

Kuvat J. Kettunen

Kirjanpainajien esiintymisestä Puijon luonnonsuojelualueella

14.1.2021

Taustaa

Kaarnakuoriaisiin kuuluva kirjapainaja (Ips typographus) on noin 5 mm mittainen tummanruskea kovakuoriainen. Talvehtineet aikuiset parveilevat toukokuussa päivälämpötilan noustua 18-20 celsiusasteeseen. Koiraat porautuvat varttuneiden, tavallisesti heikentyneiden kuusten tai tuulenkaatojen nilaan houkutellakseen feromonillaan pääasiassa naaraita paikalle. Paritelleet naaraat munivat nilaan kaivamansa emokäytävän reunoille parikymmentä munaa kukin. Sekä aikuisten ja toukkien kaivamat koristeelliset käytävät ovat lajityypillisiä. Käytävät heikentävät puun nestevirtauksia, mikä seurauksena puu lopulta kuolee.

Kirjanpainaja luokitellaan metsätaloudessa tuholaiseksi, joka voi runsastua paikallisesti etenkin myrskytuhojen ja hakkuiden jälkeen, jolloin se voi iskeytyä myös lähistön terveisiin puihin. Kirjanpainaja levittää myös puutavaraa pilaavaa sinistäjäsientä. Ilmaston lämpenemisen on arveltu lisäävän kirjanpainajatuhoja entistä pohjoisemmassa. Kirjanpainajan metsätaloudelle aiheuttamien tuhoja voidaan ehkäistä istuttamalla kuusia niiden alkuperäisille biotoopeille ja suosimalla sekametsiä monokulttuurien sijaan.

Menetelmistä

Kuopion luonnontieteellinen museo on yhdessä Kuopion kaupungin alueellisten ympäristösuojelupalvelujen kanssa selvittänyt kirjanpainajakovakuoriaisten esiintymistä Puijon luonnonsuojelualueella vuosina 2015, 2016 ja 2019. Vuonna 2020 kirjapainajien esiintymistä seurattiin myös Puijonsarven alueella luonnonsuojelualueen ulkopuolella.

Kirjanpainajien runsautta arvioitiin MultiWit-feromonipyydyksillä, jotka sijoitettiin kattavasti Puijon luonnonsuojelualueen eri osiin. Syötteinä pyydyksissä käytettiin kaupallista Ipsowit-feromonia. Pyydysten paikat valittiin läheltä myrskyn äskettäin kaatamia kuusia. Lisäksi kaksi pyydystä sijoitettiin pienaukkojen reunoille. Pyyntiaika ajoittui toukokuun loppupuolelta kesäkuun loppuun, minkä jälkeen pakastettu saalis määritettiin ja laskettiin.

Tulokset ja tarkastelu

Suurimmat kirjanpainajamäärät tavattiin pienaukkojen (Puijo III) reunoille sijoitetuista ja vanhan luonnonsuojelualueen (Puijo I) pyydyksistä. Puijo I:n määrää voidaan selittää alueen suuremmalla tuulenkaatojen ja kuolevien kuusien määrällä verrattuna muihin alueisiin. Pienaukot puolestaan ovat pienilmastoltaan suotuisia lämpöhakuiselle lajille. Minään vuonna pyydyskohtaiset suurimmatkaan yksilömäärät eivät kuitenkaan hätyytelleet kyseiselle pyydystyypille talousmetsissä asetettuja alimpia riskirajoja (8000 yksilöä/pyydys/kuukausi). Tätä selittää osaltaan Puijon luonnonsuojelualueen metsien sulkeutuneisuudesta johtuva varjoisuus ja viileähkö pienilmasto, mikä ehkäisee lämpöhakuisten kaarnakuoriaisten massaesiintymisiä. Myös vähälumisten talvien pakkasjaksot rajoittavat tehokkaasti talvehtivien aikuisten määrää.

Pyydykset houkuttelivat jonkin verran myös muita kaarnakuoriaisia, joista runsaimmat olivat kuusenniluri ja kuusentähtikirjaaja. Lisäksi pyydyksiin menneet useat kaarnakuoriaisten pedot, kuten muurahaiskuoriaiset, ovat osoitus toimivista kantoja säätelevistä peto-saalis-suhteista luonnontilaisissa eliöyhteisöissä. Vuosien välinen vertailu ei ole mielekästä, koska sääolot vaikuttavat merkittävästi kirjanpainajien lentoaktiivisuuteen.

Vuoden 2020 seurannassa……

Seurantaa jatketaan tarvittaessa tulevina vuosina.

Yöperhosten pitkäaikaisseuranta Itä-Suomessa

14.1.2021

Seuranta

Vuonna 1983 aloitettu yöperhoslajiston pitkäaikaisseuranta, joka dokumentoi muutoksia itäisen Suomen (Joensuu) yöperhoslajistossa. Seurannan tuoreimmat valopyydyshavainnot vuosilta 2017-2020 (yhteensä 10 300 havaintoa) on tallennettu Kotka-kokoemienhallintajärjestelmään. Kaikki havainnot vuodesta 1983 näkyvät Suomen Lajitietokeskuksen laji.fi -palvelussa, https://laji.fi/observation/list?informalTaxonGroupId=MVL.31&finnishMunicipalityId=ML.637&time=1983-01-01%2F2020-12-31&coordinates=695:363:YKJ:1&teamMemberId=317029,2448162,419015,867162

Avainsanat

Yöperhoset, levinneisyys, biodiversiteetti, pitkäaikaisseuranta