Yleinen

Toissapäiväinen rankkasade piiskasi pienimpiä armotta. Maassa räpisteli harmaa perhonen, joka ei kastuneilla siivillään näyttänyt pääsevän lentoon. Poimin sen varovaisesti sormellani nurmikolta, jolloin se välittömästi iski siipensä suppuun ja alkoi vimmatusti teeskennellä katkennutta oksanpäätä. Härkäpäähän se siinä!

Härkäpään suojaväri harmaine siipineen ja kellertävine laikkuineen on erehdyttävän hyvä. Sitä voi olla hankala havaita, vaikka laji on yleinen aina Oulun korkeudelle asti. Perhoselle maistuvat monenlaiset lehtipuiden lehdet, joita tähän aikaan vuodesta löytyy luonnosta yllin kyllin. Harva peto kiinnittää huomiota katkenneisiin oksiin, joten suojaväri toimii hienosti.

Nostin märän härkäpään omenapuun lehdelle kuvaamista varten ja siitä kuistin seinälle myrskyltä suojaan. Seuraavana aamuna härkäpää oli kadonnut, toivottavasti lentänyt omille teilleen.

teksti ja kuva: Mari Wikholm

Hyönteisten sukupuoliferomoneja käytetään laajasti maa- ja metsätalouden tuhohyönteisten tarkkailussa ja torjunnassa. Keinotekoiset sukupuoliferomonit  jäljittelevät naaraiden erittämiä tuoksuaineita parittelukumppanien houkuttelemiseksi. Sukupuoliferomonit ovat yleensä hyvin lajispesifisiä, mutta eräiden lajien feromonien on huomattu houkuttelevan myös muita lajeja, mitä perhostutkijat  ja -harrastajat käyttävät hyväkseen.

Videolla puuvillan tuholaisena tunnetun venhokkaan feromoni houkuttelee kuusamakiitäjää.

Lämpimät, aurinkoiset kevätpäivät herättävät ensimmäiset perhoset. Vanha kansa ennusti ensimmäisestä näkemästään perhosesta tulevan vuoden tunnelmia: heleänvärinen kevätperhonen enteili hyviä aikoja, tummanpuhuva raskaita koettelemuksia. Tänä vuonna ensimmäinen näkemäni perhonen oli kirkkaankeltainen sitruunaperhonen. Toivottavasti vanha uskomus pitää paikkansa ja olemme menossa kohti toiveikkaampia aikoja!

Varhain keväällä heräävät perhoset ovat talvehtineet aikuisina. Sitruunaperhonen viettää talvensa maanpinnan tasolla varvikossa tai kuivien lehtien suojassa toisin kuin suruvaippa tai nokkos- ja neitoperhonen, jotka saattavat hakeutua rakennusten suojiin ja seinänrakoihin. Keväällä näiden varhain heräävien perhosten tärkein tehtävä on löytää parittelukumppani, jotta naaras pystyy munimaan oikeaan aikaan. Sitruunaperhonen munii paatsaman lehdille kun lehdet puhkeavat, ja näin toukat pääsevät kuoriutumaan suoraan ruokakomeroon.

Keskikesällä ei aikuisia sitruunaperhosia juuri näy. Edellisen talven aikuiset kuolevat viimeistään alkukesällä, ja uusi sukupolvi vasta rouskuttelee lehtiä toukkina. Loppukesällä koteloitumisen jälkeen aikuiset perhoset lähtevät lentoon ja saattavat lepatella syys-lokakuulle asti ennen vetäytymistään talvilepoon.

Synkänpimeänä joulukuun iltana olin koirieni kanssan kävelemässä kohti kotia. Ulkoilureitillä Rypysuon reunalla havaitsin äkkiä jotain liikettä yläilmoista. Liito-orava!! Harmaa rukkanen vilahti pääni yläpuolelta ja laskeutui hallitusti suuren kuusen rungolle muutaman metrin korkeuteen. Vaimea rapsahdus, nopea kipitys, ja eläin oli hävinnyt. Kohtaaminen kesti vain muutaman sekunnin ja olisi jäänyt kokonaan huomaamatta, jos katulampun kelmeä valo ei olisi osunut kuusen runkoon.

Rypysuon reunalla on ollut monta vuotta liito-oravan reviiri. Olen toki tiennyt siitä keltaisten talvipapanoiden perusteella jo kauan, mutta näköhavaintoa en tätä ennen ole onnistunut saamaan. Kaupunkimetsien urbaanit cityliiturit eivät varsinaisesti ole ihmisarkoja, mutta pienen harmaan jyrsijän havaitseminen pimeässä on melkoista tuuripeliä. Olin onnekas!

Entä mitä koirat tuumivat? Eivät mitään. Ne eivät edes huomanneet pientä liitäjää.

Mari Wikholm