Kuopionluonnontieteellinenmuseo.fi
Kuopion luonnontieteellisen museo logo
Tikkojen soidin käynnistyy toden teolla maaliskuun alussa. Tikat rummuttelevat yhä kiivaammin valtaamillaan reviireillä ja kisailevat lemmenleikeissään. Koiraat ja naaraat viestivät toisilleen ja testaavat toistensa kiinnostusta suvunjatkamiseen.
Harmaapäätikka tekee pesäkolon yleensä haapaan, tervaleppään tai koivuun.
Teksti ja kuvat: Pertti Renvall
Tänä aamuna nähtiin laajalti pohjoisella pallonpuoliskolla täydellinen kuunpimennys. Useimmiten täysikuu kulkee Maan varjon ylä- tai alapuolelta, joten vaikkapa Suomesta nähtynä kuunpimennys on melko harvinainen luonnonilmiö. Ajoittain Kuu jää Maan varjoon, jolloin se pimenee joko osittain tai kokonaan. Kuunpimennystä voi turvallisesti seurata paljain silmin, kiikarilla tai kaukoputkella, ja koko tapahtuma kestää useita tunteja.
Tänään kuunpimennystä pystyi Kuopiossa seuraamaan lähes koko pimennyksen ajan selkeän sään ansiosta. Aamuseitsemältä pimennys oli täydellinen, ja taivaalla möllötti ruosteenpunainen ”superverisusikuu”. Mahtipontinen nimi tulee pimennyksen väristä ja tammikuisesta täysikuusta, jota Yhdysvalloissa kutsutaan ”susikuuksi”. Punertava väri johtuu Auringon valonsäteiden taipumisesta Maan ilmakehän läpi. Kuu ei siis samalla tavalla pimenny mustaksi kuin auringonpimennyksessä.
Seuraava täydellinen kuunpimennys nähdään Suomessa vuonna 2025. Olipa hienoa, että tämänpäiväinen kuunpimennys näkyi niin hyvin!
Eilen illalla Niuvan pellon viereisestä metsiköstä kuului mahtavaa huhuilua. Huuhkajalla taisi olla jo vähän kevättä rinnassa, iltahan oli lauha ja tyyni. Monena talvena huutelua on kuulunut muutaman kilometrin päässä olevasta Laivonsaaresta, ja eilinen ukuli saattoi hyvinkin olla saaren asukas. Innokkain soidinaika on vasta tulossa, joten talvisilla iltakävelyillä kannattaa pitää korvat hörössä.
Huuhkajat olivat aikaisemmin vihattuja ja vainottuja lintuja. Niitä metsästettiin ja pesiä hävitettiin periaatteen vuoksi, ja kanta harveni reippaasti 1800-1900-lukujen vaihteeseen tultaessa. Hengissä selvisivät vain arimmat ja varovaisimmat tupsukorvat, jotka vetäytyivät pesimään asumattomille seuduille, mahdollisimman vaikeapääsyisille kalliojyrkänteille.
Pöllöviha vaimeni vasta 1980-luvulla, ja huuhkajakanta alkoi hissukseen elpyä. Nykyään näiden suurten pöllöjen arkuuskin on vähentynyt, ja niitä voi havaita yllättävän lähellä asutusta. Urbaanein ukulipari yritti pesiä jopa Helsingin keskustassa tavaratalon katolla vuonna 2011. Kuopion keskustasta ei pesimähavaintoja toistaiseksi ole saatu, mutta tulevaisuudestahan ei kukaan tiedä…
Yaran kaivoksen Raasion läjitysalueen hyönteislajiston kartoitus ja seuranta erilaisin pyyntimenetelmin sekä linjalaskennan avulla.
Hyönteiset, perhoset, ennallistaminen, monimuotoisuus
2018-
Yara Siilinjärvi
Seurannassa selvitetään Puijon vanhojen metsien kovakuoriaislajiston monimuotoisuutta ja muutoksia, mitkä heijastuvat metsien tilaan ja suojelullisiin arvoihin. Kuoppa- ja ikkunapyydyksin toteutettava seuranta aloitettiin vuonna 1994 ja se toistetaan noin 10 vuoden välein. Erityinen mielenkiinto kohdistuu lahopuista riippuvaisiin lajeihin.
Tallennetut lajitiedot ovat yhteistyötahojen ja viranomaisten käytettävissä ja tietoja käytetään mm. kovakuoriaisten uhanalaisuuden ja suojelutarpeen arvioimiseen. Kartoitustyön tuloksia hyödynnetään luonnontieteellisten näyttelyiden toteuttamisessa sekä luonnonperintöön ja lajitietoon liittyvissä neuvonta- ja asiantuntijapalveluissa.
Avainsanat: kovakuoriaiset, uhanalaisuus, monimuotoisuus, vanhat metsät, lahopuu
Tutkimusryhmä:
Eino Savolainen (1994–2008), Jukka Kettunen (2008-), Marko Kelo (2011-)
Julkaisut
Biström, O., Savolainen, E. & Savolainen, R. 1998: Puijon vanhojen metsien kovakuoriaiset. – Kulumus 13: 37–56.
Yhteistyökumppanit
Kuopion kaupungin alueelliset ympäristönsuojelupalvelut
Tämä kysymys tuntuu kiinnostavan monia, joten lienee paikallaan kirjoittaa aiheesta myös blogiin.
Tärkeintä on se, että luonnontieteellisen museon toiminta jatkuu pääosin ennallaan Kuopion museon peruskorjauksen ajan. Perustehtävämme on edistää itäisen Suomen luonnon monimuotoisuuden tuntemusta, tutkimusta ja säilymistä. Dokumentoimme tietoa luonnon tilasta ja sen muutoksista ja edistämme ympäristökasvatusta sekä luontoharrastusta.
Näyttelyt
Tärkein tehtävämme on suunnitella ja toteuttaa uusi näyttely- ja palvelukokonaisuus Kuopion museoon, yleisön ja sidosryhmien toiveet huomioiden, yhteistyössä Kuopion kulttuurihistoriallisen museon ja yleisötyöntekijöiden kanssa.
Ylläpidämme myös pientä Puijon luonto –näyttelyä Puijolla, Konttilan aitassa, jonne on vapaa pääsy.
Päivitämme liito-oravasta kertovan Papanamaan kartta –näyttelyn vuokrattavaksi ja kiertoon.
Ympäristökasvatus
Järjestämme runsaasti ympäristökasvatustapahtumia, luentoja ja retkiä Kuopiossa ja lähiseuduilla. Koordinoimme alueellista ympäristökasvatustoiminnan kehittämistä. Kuopion luonnontieteellinen museo toimii MUIKKU-verkon eli Pohjois-Savon ympäristökasvatusverkoston puheenjohtajana vuosina 2018–2019.
Hanke: LIFE Liito-orava 2018–2021
Osallistumme Euroopan Unionin rahoittamaan kansainväliseen Liito-orava LIFE –hankkeeseen, jonka tavoitteena on parantaa liito-oravan selviytymismahdollisuuksia ja etsiä keinoja sopuisaan yhteiseloon ihmisen muokkaamassa ympäristössä. Koordinoimme hankkeeseen liittyvää ympäristökasvatustoimintaa ja kouluyhteistyötä Kuopiossa.
Kokoelmat, tutkimukset ja seurannat
Kehitämme ja ylläpidämme kokoelmapalveluitamme sekä jatkamme monia tutkimus-, kartoitus- ja seurantahankkeitamme. Tutkimustyössä painopisteinä ovat uhanalaiset lajit ja itäisen Suomen alkuperäinen luonto.
Asiantuntijapalvelut
Tarjoamme apua vaikkapa lajintunnistuspulmiin ja opastamme muissakin luonnonvaraisia eläimiä, kasveja ja sieniä koskevissa asioissa.
Viestintä
Panostamme aktiiviseen viestintään niin tiedotusvälineille kuin yleisöllekin. Tietoa museon toiminnasta ja Pohjois-Savon luonnosta löytyy kotisivuiltamme. Välitämme ajankohtaista tietoa luonnonilmiöistä Facebook-sivuillamme ja Twitterissä.