Maaningan Korkeakoskessa riittää taas vettä.

Teksti ja kuva: Marko Kelo
Toissapäiväinen rankkasade piiskasi pienimpiä armotta. Maassa räpisteli harmaa perhonen, joka ei kastuneilla siivillään näyttänyt pääsevän lentoon. Poimin sen varovaisesti sormellani nurmikolta, jolloin se välittömästi iski siipensä suppuun ja alkoi vimmatusti teeskennellä katkennutta oksanpäätä. Härkäpäähän se siinä!

Härkäpään suojaväri harmaine siipineen ja kellertävine laikkuineen on erehdyttävän hyvä. Sitä voi olla hankala havaita, vaikka laji on yleinen aina Oulun korkeudelle asti. Perhoselle maistuvat monenlaiset lehtipuiden lehdet, joita tähän aikaan vuodesta löytyy luonnosta yllin kyllin. Harva peto kiinnittää huomiota katkenneisiin oksiin, joten suojaväri toimii hienosti.
Nostin märän härkäpään omenapuun lehdelle kuvaamista varten ja siitä kuistin seinälle myrskyltä suojaan. Seuraavana aamuna härkäpää oli kadonnut, toivottavasti lentänyt omille teilleen.
teksti ja kuva: Mari Wikholm
Hyönteisten sukupuoliferomoneja käytetään laajasti maa- ja metsätalouden tuhohyönteisten tarkkailussa ja torjunnassa. Keinotekoiset sukupuoliferomonit jäljittelevät naaraiden erittämiä tuoksuaineita parittelukumppanien houkuttelemiseksi. Sukupuoliferomonit ovat yleensä hyvin lajispesifisiä, mutta eräiden lajien feromonien on huomattu houkuttelevan myös muita lajeja, mitä perhostutkijat ja -harrastajat käyttävät hyväkseen.
Videolla puuvillan tuholaisena tunnetun venhokkaan feromoni houkuttelee kuusamakiitäjää.

Niin sitä moni kimalaiseksi luulisi, mutta kyseessä on kuitenkin lehtisarvisten (Scarabaeidae) heimoon kuuluva kimalaiskuoriainen, joka kieltämättä muistuttaa ulkomuodoltaan, väreiltään ja jopa ääneltään pörisevää pörriäistä.
Tämän yleisen lähes koko maassa tavattavan lajin toukat viihtyvät laholla lehtipuulla. Aikuisille kuoriaisille puolestaan kelpaavat mm. sarjakukkaisten, ohdakkeiden sekä muiden mehevien kasvien tarjoamat herkut.
Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää ja kaikki keltamustilla raidoilla varustetut hyönteiset eivät ole pistäviä…
Teksti ja kuva: Marko Kelo
Vastapuhjenneet lehdet saavat maisemaan keväisen heleän sävyn. Jos lehtien puhkeamisen aikoihin lämpötila kipuaa kesäisiin lukemiin, saattavat hiirenkorvan tummua syvemmän vihreiksi muutamassa päivässä. Viileämpänä keväänä vaaleanvihreä vaihe voi kestää useamman viikon.
Nyt kannattaa retkeillä ja nauttia alkukesän luonnosta!


Koivunmantokuoriainen on ainoa koivujen nilaa syövä kaarnakuoriainen. Se on kiiltävä, kulmikas, noin puolen senttimetrin mittainen kaarnakuoriainen. Laji iskeytyy koivun kuoren alle lisääntymään alkukesällä, useimmiten latvaosiin. Koivu alkaa kuivua latvasta alkaen ja puun elinvoimaisuudesta riippuu, selviytyykö se kuoriaisten hyökkäyksestä. Koivunmantokuoriainen tappaa terveitä tai ennalta lievästi heikentyneitä puita. Laji on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa.

