Se tunne, kun tekisi mieli auttaa avutonta luontokappaletta, mutta kommunikointi ei vaan toimi.

Tapahtumapaikkana havumetsä Kuopion seudulla, jossa pohjantikka koiraalla tarttui pihkainen kaarnanpala nokkaan ja lukuisista yrityksistä huolimatta pala pysyi sitkeästi paikoillaan.
Totesin tikalle tarjoavani auttavan käden ongelmatilanteessa, mutta ihmisolennon apu ei tällä kertaa kelvannut.
Muutaman minuutin akrobaattisten liikkeiden siivittämänä pala lopulta irtosi ja tikka jatkoi naputteluaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Tämä oli tikalle todennäköisesti ”normipäivä”, mutta itselleni mielensopukoihin sekä kameran muistikortille tarttunut elämys.
Teksti ja kuva: Marko Kelo





Talvipukuinen halava on helppo tunnistaa. Pajukasvien heimoon kuuluva halava (uudelta nimeltään viitahalava) erottuu talvimaisemassa muista puista ja pensaista jo kauas. Kuten muillakin pajuilla, halavan hede- ja emikukinnot ovat eri yksilöissä. Jopa 15-metriseksi puuksi kasvava halava pudottaa siemenensä myöhäissyksyllä tai alkutalvella, mutta kuivuneet pumpulimaiset eminorkot jäävät puuhun koko talveksi.

