Ajankohtaista luonnossa

Kuopiossa pakkanen paukkui kunnolla joulun jälkeen, ja niinpä Kallavesi sai vihdoin jääpeitteen lauantaina 28.12.2019 klo 9.50. Virallisesti järvemme on jäässä silloin kun suuret selät ja virtapaikatkin ovat jääkannen alla: lahdenpohjukoissa on jäätä ollut toki jo pitempään. Jää on edelleen ohutta ja haurasta eikä tämänhetkinen lauha sää sitä juuri vahvista, joten jäällä kulkeminen ei vielä ole turvallista.

Kallaveden jäätymisen ja sulamisen ajankohtia on seurattu poikkeuksellisen pitkään. Vanhimmat luotettavina pidetyt havainnot tehtiin jo vuonna 1834, ja seuranta on jatkunut katkeamatta 185 vuotta näihin päiviin asti. Sata vuotta sitten Kallavesi oli jäässä keskimäärin 5,5 kuukautta vuodesta. 2000-luvun aikana pysyvä jääpeite on kestänyt keskimäärin vain 4,5 kuukautta, ja lähes kaikki havaintohistorian lyhimmät jääpeitejaksot sijoittuvat 2000-luvulle. Talvet ovat auttamatta keskimäärin lyhyempiä ja leudompia kuin ennen.

 

teksti: Mari Wikholm

Harmaina talvipäivinä saattaa tovi jos toinenkin vierähtää virtavesien äärellä koskikaroja seuraillen.
Kuvausolosuhteet ovat usein haastavat valon ollessa vähäistä ja maisema tasaisen harmaata, mutta toki kuvia kriittisellekin kuvaajalle kertyy.

Suomeen talvehtimaan saapuneet koskikarat käyttävät valoisan ajan viisaasti vedessä eläviä hyönteisiä ja pikkukaloja popsien, välillä höyhenpukuaan huoltaen, välittämättä paukkupakkasista ja hyytävästä viimasta.

Sivusta seuraaja, tässä tapauksessa kuvaaja, on usein saanut osansa kylmistä olosuhteista huomatessaan sormien nivelten ”puuttuvan” tai tajutessaan kuvien epätarkkuuden johtuvan hyytelön lailla tutisevasta kehosta.

Kevättä kohti mennään ja kyllä ne säät siitä vielä kirkastuu, eikös juu.

 

Teksti ja kuvat: Marko Kelo

Kuopiossa ehtii syyslomalla vielä ihailla hienoa ruskaa. Lehtipuut komeilevat keltaisina, oransseina ja liekehtivän punaisina. Usein erityisen värikkäitä ovat vaahterat, joita kasvaa puistoissa ja pihoilla runsaasti.

Vaahteranlehtiä kirjovat usein tervanmustat pilkut. Niiden määrä vaihtelee vuosittain, ja tänä vuonna täplikkäitä lehtiä on paljon. Kyseessä on vaahterantervatäplä Rhytisma acerinum, pikkuruinen puun lehdillä kasvava loissieni.

Tummat täplät muodostuvat lukemattomista mikroskooppisen pienistä itiöemistä. Periaatteessa sieni muodostaa itiöemiä jo kesällä, mutta ne ovat silloin vihreitä tai vaaleankeltaisia, joten niitä ei paljaalla silmällä erota helposti. Syksyllä itiöemät tummenevat näyttävän mustiksi.

Lokakuussa lehdet putoavat maahan. Vaahterantervatäplän itiöemät jatkavat elämäänsä lehdissä talven yli, ja niiden itiöt kypsyvät vasta keväällä. Silloin itiöt irtoavat ja leijailevat ilmavirran mukana muualle. Yleensä ne eivät päädy kovinkaan kauas. Moni päätyy samaan vaahteraan, josta ne aloittivat elämänkiertonsa.

Vaahterantervatäplä on loinen mutta se ei juuri haittaa isäntäpuutaan. Täplälehtisten vaahteroiden voi hyvin antaa olla eikä niille tarvitse tehdä mitään. Jos lehtien mustia pilkkuja haluaa vähentää, ahkera haravointi voi hieman vähentää keväällä itiöivien sienten määrää.

Vaahterantervatäplä kuuluu kotelosieniin. Se on siis etäistä sukua keväisille korvasienille ja huhtasienille sekä syksyisin kasvaville piispanhiipoille. Kukapa uskoisi ulkonäön perusteella?

 

teksti ja kuva: Mari Wikholm